Sananlaskujen 26
1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
Som Sne om Somren og Regn om Høsten saa lidt hører Ære sig til for en Taabe.
2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
Som en Spurv i Fart, som en Svale i Flugt saa rammer ej Banden mod sagesløs Mand.
3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
Svøbe for Hest, Bidsel for Æsel og Ris for Taabers Ryg.
4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
Svar ej Taaben efter hans Daarskab, at ikke du selv skal blive som han.
5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
Svar Taaben efter hans Daarskab, at han ikke skal tykkes sig viis.
6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
Den afhugger Fødderne og inddrikker Vold, som sender Bud ved en Taabe.
7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
Slappe som den lammes Ben er Ordsprog i Taabers Mund.
8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
Som en, der binder Stenen fast i Slyngen, er den, der hædrer en Taabe.
9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
Som en Tornekæp, der falder den drukne i Hænde, er Ordsprog i Taabers Mund.
10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
Som en Skytte, der saarer enhver, som kommer, er den, der lejer en Taabe og en drukken.
11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
Som en Hund, der vender sig om til sit Spy, er en Taabe, der gentager Daarskab.
12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Ser du en Mand, der tykkes sig viis, for en Taabe er der mere Haab end for ham.
13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
Den lade siger: »Et Rovdyr paa Vejen, en Løve ude paa Torvene!«
14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
Døren drejer sig paa sit Hængsel, den lade paa sit Leje.
15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
Den lade rækker til Fadet, men gider ikke føre Haanden til Munden.
16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
Den lade tykkes sig større Vismand end syv, der har kloge Svar.
17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
Den griber en Hund i Øret, som blander sig i uvedkommende Strid.
18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
Som en vanvittig Mand, der udslynger Gløder, Pile og Død,
19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
er den, der sviger sin Næste og siger: »Jeg spøger jo kun.«
20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
Er der intet Brænde, gaar Ilden ud, er der ingen Bagtaler, stilles Trætte.
21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
Trækul til Gløder og Brænde til Ild og trættekær Mand til at optænde Kiv.
22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
Bagtalerens Ord er som Lækkerbidskener, de synker dybt i Legemets Kamre.
23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
Som Sølvovertræk paa et Lerkar er ondsindet Hjerte bag glatte Læber.
24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
Avindsmand hykler med Læben, i sit Indre huser han Svig;
25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
gør han Røsten venlig, tro ham dog ikke, thi i hans Hjerte er syvfold Gru.
26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
Den, der dølger sit Had med Svig, hans Ondskab kommer frem i Folkets Forsamling.
27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
I Graven, man graver, falder man selv, af Stenen, man vælter, rammes man selv.
28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
Løgnetunge giver mange Hug, hyklersk Mund volder Fald.
