Sananlaskujen 26

1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.

Som Sneen om Sommeren og som Regnen om Høsten saa passer Ære ikke for en Daare.

2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.

Som en Spurv i Fart, som en Svale i Flugt saaledes vil en Forbandelse, som sker uden Aarsag, ikke træffe ind.

3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!

En Svøbe er for Hesten og en Tømme for Asenet og et Ris for Daarers Ryg.

4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.

Svar ej en Daare efter hans Taabelighed, at ikke ogsaa du skal blive ham lig.

5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.

Svar en Daare efter hans Taabelighed, at han ikke skal være viis i sine egne Øjne.

6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.

Fødderne hugger den af sig, og Fortrædelighed maa den drikke, som sender Bud ved en Daare.

7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.

Tager Benene fra den halte og Tankesproget bort, som er i Daarers Mund.

8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.

Som den, der binder Stenen fast i Slyngen, saa er den, der giver en Daare Ære.

9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.

Som en Tjørnekæp, der kommer i den druknes Haand, saa er Tankesproget i Daarers Mund.

10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.

Som en Pil, der saarer alt, saa er den, der lejer en Daare, og den, der lejer vejfarende.

11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.

Ligesom en Hund vender sig til sit eget Spy, saa er Daaren, som gentager sin Taabelighed.

12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

Har du set en Mand, som er viis i sine egne Øjne, da er der mere Forhaabning om en Daare end om ham.

13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".

Den lade siger: Der er en grum Løve paa Vejen, en Løve paa Gaderne.

14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.

Som Døren drejer sig om paa sine Hængsler, saa den lade paa sin Seng.

15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.

Den lade stikker sin Haand i Fadet; det bliver ham besværligt at lade den komme til sin Mund igen.

16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.

Den lade er visere i sine egne Øjne end syv, som svare forstandigt.

17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.

Som den, der griber Hunden fat ved Ørene, saa er den, der gaar forbi og kommer i Vrede over en Trætte, der ikke kommer ham ved.

18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,

Som en gal, der udkaster Gnister, Pile og Død,

19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".

saa er den Mand, der besviger sin Næste og siger: Skæmter jeg ikke?

20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.

Naar der intet Ved er mere, udslukkes Ilden; og naar der ingen Bagvadsker er, stilles Trætte.

21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.

Kul til Gløder og Ved til Ild: Saa er en trættekær Mand til at optænde Kiv.

22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

En Bagvadskers Ord lyde som Skæmt, dog trænge de ind i inderste Bug.

23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.

Som et Potteskaar, der er overdraget med urent Sølv, saa ere brændende Læber og et ondt Hjerte.

24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.

Den hadefulde forstiller sig med sine Læber, men inden i sig nærer han Svig.

25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.

Naar han gør sin Røst yndig, da tro ham ikke; thi der er syv Vederstyggeligheder i hans Hjerte.

26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

Den, hvis Had er skjult ved Bedrag, hans Ondskab skal blive aabenbaret i Forsamlingen.

27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.

Hvo som graver en Grav, skal selv falde i den; og hvo som vælter en Sten op, paa ham skal den falde tilbage.

28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.

En falsk Tunge hader dem, som den har knust, og en glat Mund bereder Fald.