Sananlaskujen 23
1 Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on,
Kad tu sēdies, maizi ēst ar valdnieku, tad ņem labi vērā, kas tavā priekšā.
2 ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen.
Tu nazi lieci pie savas rīkles, ja esi negausis cilvēks.
3 Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia.
Neiegribies viņa gardumu; jo tā ir viltus maize.
4 Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen.
Nedzenies bagāts tapt, atmet tādu savu padomu.
5 Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.
Vai tu savām acīm ļausi laisties, kur nav nekā? Jo tas tiešām ņemsies spārnus, kā ērglis, kas pret debesi skrien.
6 Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa.
Neēd tā maizi, kam skaudīga acs, un nekāro viņa gardumus;
7 Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.
Jo kādas viņa sirds domas, tāds viņš ir. „Ēd un dzer!“tā viņš tev saka, bet viņa sirds nav ar tevi.
8 Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan.
Tavi kumosi, ko tu ieēdis, tev būs jāaizvemj, un tavi mīlīgie vārdi būs bijuši veltīgi.
9 Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen.
Nerunā priekš ģeķa ausīm; jo viņš tik nievās tavus prātīgos vārdus.
10 Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene orpojen pelloille.
Neatcel vecās robežas un nenāc uz bāreņu tīrumiem;
11 Sillä heidän sukulunastajansa on väkevä, ja hän ajaa heidän asiansa sinua vastaan.
Jo viņu atriebējs ir varens; tas iztiesās viņu tiesu pret tevi.
12 Tuo sydämesi kuritettavaksi ja korvasi taidon sanojen ääreen.
Loki savu sirdi pie pamācīšanas un savas ausis pie prātīgas valodas.
13 Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta.
Neatrauj bērnam pārmācību; ja tu viņu ar rīkstēm šaustīsi, tad tādēļ jau nemirs.
Tu viņu šaustīsi ar rīkstēm un izglābsi viņa dvēseli no elles. (Sheol h7585)
15 Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee;
Mans dēls, ja tava sirds gudra, tad mana sirds priecāsies, tiešām tā priecāsies;
16 ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on.
Un manas īkstis no prieka lēks, ja tavas lūpas runās skaidrību.
17 Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta,
Lai tava sirds nedeg uz grēciniekiem; bet turies vienmēr Tā Kunga bijāšanā.
18 niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.
Jo tiešām nāks pastara diena, un tava gaidīšana nebūs veltīga.
19 Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle.
Klausies tu, mans bērns, un esi gudrs un turi savu sirdi taisnā ceļā.
20 Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien.
Neesi ar vīna dzērājiem, kas rijot savu pašu miesu rij;
21 Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.
Jo dzērājs un rijējs panīks, un paģiras vilks skrandas mugurā.
22 Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.
Klausi savam tēvam, kas tevi dzemdinājis, un nenicini savu māti, kad tā būs veca.
23 Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.
Pērc patiesību, un nepārdod gudrību, pamācīšanu un atzīšanu.
24 neen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.
Ar lielu prieku priecāsies taisnā tēvs, un kas gudru dzemdina, tas līksmosies par viņu.
25 Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.
Lai tavs tēvs un tava māte priecājās, un lai līksmojās, kas tevi dzemdējusi.
26 Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.
Dod man savu sirdi, mans dēls, un lai mans ceļš tavām acīm labi patīk.
27 Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.
Jo mauka ir dziļa bedre, un sveša sieva šaura aka.
28 Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa.
Tiešām tā glūn kā laupītājs, un vairo atkāpējus pasaulē.
29 Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät?
Kam gaudas? Kam vaidi? Kam bāršanās? Kam žēlabas? Kam skrambas par velti? Kam neskaidras acis?
30 Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.
Tiem, kas pie vīna kavējās, tiem, kas nāk salda dzēriena meklēt.
31 Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas.
Neskaties pēc vīna, ka viņš tāds sarkans, ka biķerī tas zvīļo, ka tik vēlīgi nostaigā lejā.
32 Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko.
Pēc viņš dzeļ kā čūska un dur kā odze.
33 Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia.
Tavas acis skatās pēc svešām sievām, un tava sirds runā netiklību,
34 Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit.
Un tu esi, kā kas jūras vidū guļ, un kā kas masta virsgalā guļ.
35 "Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa."
„Mani sit, bet man nesāp; mani grūsta, bet es nejūtu. Kad jel uzmodīšos? Tad sākšu atkal no gala!“
