< Sananlaskujen 23 >
1 Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on,
Když sedneš k jídlu se pánem, pilně šetř, co jest před tebou.
2 ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen.
Jinak vrazil bys nůž do hrdla svého, byl-li bys lakotný.
3 Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia.
Nežádej lahůdek jeho, nebo jsou pokrm oklamavatelný.
4 Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen.
Neusiluj, abys zbohatl; od opatrnosti své přestaň.
5 Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.
K bohatství-liž bys obrátil oči své? Poněvadž v náhle mizí; nebo sobě zdělalo křídla podobná orličím, a zaletuje k nebi.
6 Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa.
Nejez chleba člověka závistivého, a nežádej lahůdek jeho.
7 Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.
Nebo jak on sobě tebe váží v mysli své, tak ty pokrmu toho. Díť: Jez a pí, ale srdce jeho není s tebou.
8 Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan.
Skyvu svou, kterouž jsi snědl, vyvrátíš, a zmaříš slova svá utěšená.
9 Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen.
Před bláznem nemluv, nebo pohrdne opatrností řečí tvých.
10 Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene orpojen pelloille.
Nepřenášej mezníku starodávního, a na pole sirotků nevcházej.
11 Sillä heidän sukulunastajansa on väkevä, ja hän ajaa heidän asiansa sinua vastaan.
Silnýť jest zajisté ochránce jejich; onť povede při jejich proti tobě.
12 Tuo sydämesi kuritettavaksi ja korvasi taidon sanojen ääreen.
Zaveď k učení mysl svou, a uši své k řečem umění.
13 Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta.
Neodjímej od mladého kázně; nebo umrskáš-li jej metlou, neumřeť.
14 Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat. (Sheol )
Ty metlou jej mrskávej, a tak duši jeho z pekla vytrhneš. (Sheol )
15 Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee;
Synu můj, bude-li moudré srdce tvé, veseliti se bude srdce mé všelijak ve mně;
16 ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on.
A plésati budou ledví má, když mluviti budou rtové tvoji pravé věci.
17 Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta,
Nechť nezávidí srdce tvé hříšníku, ale raději choď v bázni Hospodinově celý den.
18 niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.
Nebo poněvadž jest odplata, naděje tvá nebude podťata.
19 Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle.
Slyš ty, synu můj, a buď moudrý, a naprav na cestu srdce své.
20 Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien.
Nebývej mezi pijány vína, ani mezi žráči masa.
21 Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.
Nebo opilec a žráč zchudne, a ospánlivost v hadry obláčí.
22 Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.
Poslouchej otce svého, kterýž tě zplodil, aniž pohrdej matkou svou, když se zstará.
23 Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.
Pravdy nabuď, a neprodávej jí, též moudrosti, umění a rozumnosti.
24 neen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.
Náramně bývá potěšen otec spravedlivého, a ten, kdož zplodil moudrého, veselí se z něho.
25 Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.
Nechať se tedy veselí otec tvůj a matka tvá, a ať pléše rodička tvá.
26 Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.
Dej mi, synu můj, srdce své, a oči tvé cest mých ať ostříhají.
27 Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.
Nebo nevěstka jest jáma hluboká, a studnice těsná žena cizí.
28 Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa.
Onať také jako loupežník úklady činí, a zoufalce na světě rozmnožuje.
29 Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät?
Komu běda? komu ouvech? komu svady? komu křik? komu rány darmo? komu červenost očí?
30 Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.
Těm, kteříž se zdržují na víně; těm, kteříž chodí, aby vyhledali strojené víno.
31 Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas.
Nehleď na víno rdící se, že vydává v koflíku záři svou, a přímo vyskakuje.
32 Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko.
Naposledy jako had uštípne, a jako štír ušťkne.
33 Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia.
Oči tvé hleděti budou na cizí, a srdce tvé mluviti bude převrácené věci,
34 Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit.
A budeš jako ten, kterýž spí u prostřed moře, a jako ten, kterýž spí na vrchu sloupu bárky.
35 "Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa."
Díš: Zbili mne, a nestonal jsem, tloukli mne, a nečil jsem; když procítím, dám se zase v to.