Sananlaskujen 21
1 Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo.
Ķēniņa sirds ir Tā Kunga rokā kā ūdens upes, un viņš to loka, kurp gribēdams.
2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet.
Ikvienam savi ceļi liekās taisni; bet Tas Kungs pārbauda sirdis.
3 Vanhurskauden ja oikeuden harjoittaminen on Herralle otollisempi kuin uhri.
Darīt, kas taisnība un tiesa, Tam Kungam vairāk patīk, nekā upuris.
4 Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän-jumalattomien lamppu-ovat syntiä.
Acu lepnība un sirds greznība, bezdievīga spīdeklis, ir grēks.
5 Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa.
Darbīga cilvēka nodomi ved tik pie vairuma; bet kas pārsteidzīgs, tiek pie trūkuma.
6 Jotka hankkivat aarteita petollisin kielin, ovat haihtuva tuulahdus, hakevat kuolemaa.
Mantas ar meliem krāt ir zūdošs tvaiks tiem, kas meklē nāvi.
7 Jumalattomat tempaa pois heidän väkivaltansa, sillä eivät he tahdo oikeutta tehdä.
Bezdievīgo varas darbi posta pašus, ka liedzās taisnību darīt.
8 Rikollisen tie on mutkainen, mutta puhtaan teot ovat oikeat.
Līkus ceļus staigā blēdis, bet taisnais ir skaidrs savā darbā.
9 Parempi asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.
Nama augšā kaktiņā dzīvot ir labāki, nekā namā kopā ar rējēju sievu.
10 Jumalattoman sielu himoitsee pahaa, lähimmäinen ei saa armoa hänen silmiensä edessä.
Bezdievīga dvēsele kāro ļaunu; viņa acīs tuvākais neatrod žēlastības.
11 Kun pilkkaajaa rangaistaan, viisastuu yksinkertainen; ja kun viisasta neuvotaan, ottaa hän sen opiksensa.
Per garzobi, tad tas nejēga atjēgs; un pamāci prātīgo, tad viņš atzīs, kas der.
12 Vanhurskas Jumala tarkkaa jumalattoman taloa, hän syöksee jumalattomat onnettomuuteen.
Taisns (Dievs) skatās uz bezdievīgā namu; viņš bezdievīgos gāž nelaimē.
13 Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta, se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta.
Kas ausi aizbāž priekš nabaga kliegšanas, tas arīdzan sauks un netaps paklausīts.
14 Salainen lahja lepyttää vihan ja poveen kätketty lahjus kiivaan kiukun.
Dāvanas, klusu dotas, klusina bardzību, un dāvanas klēpī bargas dusmas.
15 Vanhurskaalle on ilo, kun oikeutta tehdään, mutta väärintekijöille kauhu.
Prieks ir taisnam taisnību darīt, bet ļaundarītājiem būs izbailes.
16 Ihminen, joka eksyy taidon tieltä, joutuu lepäämään haamujen seuraan.
Cilvēks, kas nomaldījies no labiem ceļiem, dabūs dusu miroņu draudzē.
17 Puutteen mieheksi päätyy riemujen rakastaja, eikä rikastu se, joka viiniä ja öljyä rakastaa.
Par tukšinieku paliks, kas līksmībā dzīvo, un kas vīnu un eļļu mīļo, tas nepaliks bagāts.
18 Jumalaton joutuu lunastusmaksuksi vanhurskaan puolesta ja uskoton oikeamielisten sijaan.
Bezdievīgais priekš taisnā top nodots, un nelietis sirdsskaidrā vietā.
19 Parempi asua autiossa maassa kuin toraisan vaimon vaivattavana.
Labāk dzīvot tukšā zemē, nekā pie rējējas un dusmīgas sievas.
20 Kalliita aarteita ja öljyä on viisaan majassa, mutta tyhmä ihminen syö suuhunsa sellaiset.
Gudra dzīvoklī ir mīlīga manta un eļļa; bet ģeķa cilvēks to izšķērdē.
21 Joka vanhurskauteen ja laupeuteen pyrkii, se löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
Kas dzenās pēc taisnības un apžēlošanas, atradīs dzīvību, taisnību un godu.
22 Viisas ryntää sankarien kaupunkiin ja kukistaa varustuksen, joka oli sen turva.
Gudrais uzņem varenu ļaužu pilsētu un apgāž stiprumu, uz ko viņi paļaujas.
23 Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.
Kas muti un mēli sargā, tas pasargā savu dvēseli no briesmām.
24 Pilkkaajan nimen saa julkea röyhkeilijä, jonka meno on määrätöntä julkeutta.
Kas pārgalvis un lepns, to pareizi sauc par zaimotāju, un ko viņš dara, ir traka pārgalvība.
25 Oma halu laiskan tappaa, sillä hänen kätensä eivät tahdo työtä tehdä.
Slinkam gan iegribās, bet tas mirst; jo rokas liedzās strādāt.
26 Aina on hartaasti haluavia, mutta vanhurskas antaa säästelemättä.
Cauru dienu viņam gribās un gribās; bet taisnais dod un neliedzās.
27 Jumalattomien uhri on kauhistus; saati sitten, jos se tuodaan ilkityön edestä!
Bezdievīgo upuris ir negantība; jo vairāk, kad to upurē ļaunā sirds padomā.
28 Valheellinen todistaja hukkuu, mutta kuunteleva mies saa aina puhua.
Melu liecinieks ies bojā; bet vīrs, kas dzirdējis, varēs vienmēr runāt.
29 Julkeiksi tekee jumalaton kasvonsa, vakaiksi tekee oikeamielinen tiensä.
Bezdievīgam pierē bezkaunīga drošība; bet taisnais, šis drošs savā ceļā.
30 Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan.
Nedz gudrība, nedz saprašana, nedz padoms palīdz pret To Kungu.
31 Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa.
Zirgu gan sakopj uz kaujas dienu; bet no Tā Kunga nāk uzvarēšana.
