Sananlaskujen 21
1 Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo.
Il cuore del re, nella mano dell’Eterno, è come un corso d’acqua; egli lo volge dovunque gli piace.
2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet.
Tutte le vie dell’uomo gli paion diritte, ma l’Eterno pesa i cuori.
3 Vanhurskauden ja oikeuden harjoittaminen on Herralle otollisempi kuin uhri.
Praticare la giustizia e l’equità è cosa che l’Eterno preferisce ai sacrifizi.
4 Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän-jumalattomien lamppu-ovat syntiä.
Gli occhi alteri e il cuor gonfio, lucerna degli empi, sono peccato.
5 Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa.
I disegni dell’uomo diligente menano sicuramente all’abbondanza, ma chi troppo s’affretta non fa che cader nella miseria.
6 Jotka hankkivat aarteita petollisin kielin, ovat haihtuva tuulahdus, hakevat kuolemaa.
I tesori acquistati con lingua bugiarda sono un soffio fugace di gente che cerca la morte.
7 Jumalattomat tempaa pois heidän väkivaltansa, sillä eivät he tahdo oikeutta tehdä.
La violenza degli empi li porta via, perché rifiutano di praticare l’equità.
8 Rikollisen tie on mutkainen, mutta puhtaan teot ovat oikeat.
La via del colpevole è tortuosa, ma l’innocente opera con rettitudine.
9 Parempi asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.
Meglio abitare sul canto d’un tetto, che una gran casa con una moglie rissosa.
10 Jumalattoman sielu himoitsee pahaa, lähimmäinen ei saa armoa hänen silmiensä edessä.
L’anima dell’empio desidera il male; il suo amico stesso non trova pietà agli occhi di lui.
11 Kun pilkkaajaa rangaistaan, viisastuu yksinkertainen; ja kun viisasta neuvotaan, ottaa hän sen opiksensa.
Quando il beffardo è punito, il semplice diventa savio; e quando s’istruisce il savio, egli acquista scienza.
12 Vanhurskas Jumala tarkkaa jumalattoman taloa, hän syöksee jumalattomat onnettomuuteen.
Il Giusto tien d’occhio la casa dell’empio, e precipita gli empi nelle sciagure.
13 Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta, se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta.
Chi chiude l’orecchio al grido del povero, griderà anch’egli, e non gli sarà risposto.
14 Salainen lahja lepyttää vihan ja poveen kätketty lahjus kiivaan kiukun.
Un dono fatto in segreto placa la collera, e un regalo dato di sottomano, l’ira violenta.
15 Vanhurskaalle on ilo, kun oikeutta tehdään, mutta väärintekijöille kauhu.
Far ciò ch’è retto è una gioia per il giusto, ma è una rovina per gli artefici d’iniquità.
16 Ihminen, joka eksyy taidon tieltä, joutuu lepäämään haamujen seuraan.
L’uomo che erra lungi dalle vie del buon senso, riposerà nell’assemblea dei trapassati.
17 Puutteen mieheksi päätyy riemujen rakastaja, eikä rikastu se, joka viiniä ja öljyä rakastaa.
Chi ama godere sarà bisognoso, chi ama il vino e l’olio non arricchirà.
18 Jumalaton joutuu lunastusmaksuksi vanhurskaan puolesta ja uskoton oikeamielisten sijaan.
L’empio serve di riscatto al giusto; e il perfido, agli uomini retti.
19 Parempi asua autiossa maassa kuin toraisan vaimon vaivattavana.
Meglio abitare in un deserto, che con una donna rissosa e stizzosa.
20 Kalliita aarteita ja öljyä on viisaan majassa, mutta tyhmä ihminen syö suuhunsa sellaiset.
In casa del savio c’è dei tesori preziosi e dell’olio, ma l’uomo stolto dà fondo a tutto.
21 Joka vanhurskauteen ja laupeuteen pyrkii, se löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
Chi ricerca la giustizia e la bontà troverà vita, giustizia e gloria.
22 Viisas ryntää sankarien kaupunkiin ja kukistaa varustuksen, joka oli sen turva.
Il savio dà la scalata alla città dei forti, e abbatte il baluardo in cui essa confidava.
23 Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.
Chi custodisce la sua bocca e la sua lingua preserva l’anima sua dalle distrette.
24 Pilkkaajan nimen saa julkea röyhkeilijä, jonka meno on määrätöntä julkeutta.
Il nome del superbo insolente è: beffardo; egli fa ogni cosa con furore di superbia.
25 Oma halu laiskan tappaa, sillä hänen kätensä eivät tahdo työtä tehdä.
I desideri del pigro l’uccidono perché le sue mani rifiutano di lavorare.
26 Aina on hartaasti haluavia, mutta vanhurskas antaa säästelemättä.
C’è chi da mane a sera brama avidamente, ma il giusto dona senza mai rifiutare.
27 Jumalattomien uhri on kauhistus; saati sitten, jos se tuodaan ilkityön edestä!
Il sacrifizio dell’empio è cosa abominevole; quanto più se l’offre con intento malvagio!
28 Valheellinen todistaja hukkuu, mutta kuunteleva mies saa aina puhua.
Il testimonio bugiardo perirà, ma l’uomo che ascolta potrà sempre parlare.
29 Julkeiksi tekee jumalaton kasvonsa, vakaiksi tekee oikeamielinen tiensä.
L’empio fa la faccia tosta, ma l’uomo retto rende ferma la sua condotta.
30 Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan.
Non c’è sapienza, non intelligenza, non consiglio che valga contro l’Eterno.
31 Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa.
Il cavallo è pronto per il dì della battaglia, ma la vittoria appartiene all’Eterno.
