Sananlaskujen 20
1 Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.
Ko e meʻa manuki ʻae kava, pea ko e meʻa fakatupu lili ʻae kava mālohi: pea ko ia kuo kākaaʻi ʻaki ia ʻoku taʻepoto.
2 Kuninkaan peljättäväisyys on kuin nuoren leijonan kiljunta; joka hänet vihoittaa, se henkensä rikkoo.
Ko e tuputāmaki ʻoe tuʻi ʻoku hangē ko e ngungulu ʻae laione; pea ko ia ʻoku ne fakatupu ʻene houhau ʻoku fai angahala ia ki hono laumālie ʻoʻona.
3 On kunniaksi miehelle riitaa karttaa, mutta kaikki hullut riitaa haastavat.
Ko e meʻa ongoongolelei ʻi ha tangata ke ne tuku ʻae kē: ka ʻoku fie kau ai ʻae vale kotoa pē.
4 Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee.
ʻOku ʻikai ke keli ʻae fakapikopiko koeʻuhi ko e momoko; ko ia te ne faʻa kole ai ʻi he ututaʻu, ka ʻe ʻikai maʻu ha meʻa.
5 Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.
ʻOku hangē ko e vai loloto ʻae poto ʻi he loto ʻoe tangata; ka ʻe fusi hake ia ʻe he tangata faʻa fakakaukau.
6 Monet huutavat hyvyyttänsä kukin, mutta kuka löytää luotettavan miehen?
ʻOku tokolahi ʻae kakai ʻoku taki taha viki ʻi heʻene lelei ʻaʻana: ka ko hai ʻoku ne faʻa ʻilo ki ha tangata angatonu.
7 Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti, onnelliset ovat lapset hänen jälkeensä.
ʻOku ʻeveʻeva ʻae tangata angatonu ʻi heʻene māʻoniʻoni: ʻoku monūʻia ʻa ʻene fānau kimui ʻiate ia.
8 Kuningas istuu tuomioistuimella, hän silmillänsä perkaa kaiken pahan pois.
Ko e tuʻi ʻoku nofo ʻi he nofoʻa ʻoe fakamaau, ʻoku ne fakahēʻi ʻae kovi ʻaki hono fofonga.
9 Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni"?
Ko hai ʻoku ne faʻa lea ʻo pehē, “Kuo u fakamaʻa hoku loto, ʻoku ou maʻa au mei heʻeku angahala?”
10 Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta-molemmat ovat Herralle kauhistus.
Ko e faikehekehe ʻi he fakamamafa meʻa, mo e faikehekehe ʻi he fuofua meʻa, ʻoku fakatou fakalielia tatau kia Sihova.
11 Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea.
Naʻa mo e tamasiʻi, ʻoku ʻilo ia ʻi heʻene faianga; pe ʻoku maʻa ʻene ngāue, pe ʻoku totonu ia.
12 Kuulevan korvan ja näkevän silmän-molemmat on Herra luonut.
Kuo fakatou ngaohi ʻe Sihova ʻae telinga ke fanongo mo e mata ke sio ʻaki.
13 Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi; pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin.
ʻOua naʻa ke manako ki he mohe, telia naʻa ke hoko ʻo masiva ai: ke ʻā pe ho mata, pea ʻe fakamākona koe ʻaki ʻae mā.
14 "Huonoa, huonoa", sanoo ostaja, mutta mentyänsä pois hän kehuskelee.
ʻOku pehē ʻe ia ʻoku fakatau, “Ko e meʻa noa pe ʻena, ko e meʻa noa pe ʻena,” ka ʻoka ʻalu ia ʻi hono hala, ʻoku ne toki polepole.
15 Olkoon kultaa, olkoon helmiä paljon, kallein kalu ovat taidolliset huulet.
ʻOku ai ʻae koula, pea taʻefaʻalaua ʻae ngaahi maka koloa; ka ko e teunga mahuʻinga ʻae loungutu ʻoe poto.
16 Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraitten puolesta.
Ke toʻo pe ʻae kofu ʻoʻona ʻoku tongia ha taha ʻoku taʻeʻiloʻi: pea ke maʻu mei ai ʻae tuku paʻanga ko e langomekina ʻoe fefine muli.
17 Makea on miehelle petoksella saatu leipä, mutta perästäpäin hän saa suunsa täyteen soraa.
Ko e mā ʻoku maʻu ʻi he kākā ʻoku ifoifo lelei ki he tangata: ka ʻe toki fakafonu kimui ʻa hono ngutu ʻaki ʻae pata.
18 Neuvotellen suunnitelmat vahvistuvat, ja sotaa on sinun käytävä neuvokkuudella.
ʻOku tuʻumaʻu ʻae tuʻutuʻuni kotoa pē ʻi he fakakaukau: pea ka hoko ʻae tau, ke tomuʻa fakakaukau lelei ki ai.
19 Salaisuuden ilmaisee, joka panettelijana käy; älä siis antaudu avosuisen pariin.
Ko ia ʻoku ʻalu fano ko e faʻa fafana ʻoku fakahā ʻe ia ʻae ngaahi tala fufū: ko ia ʻoua naʻa ke kau kiate ia ʻoku faʻa lapu ʻaki hono loungutu.
20 Joka isäänsä ja äitiänsä kiroaa, sen lamppu sammuu pilkkopimeään.
Ko ia kotoa pē ʻoku kape ki heʻene tamai pe ki heʻene faʻē, ʻe tāmateʻi ke mate ʻa hono maama ʻi he fakapoʻuli ʻoe ʻuliʻuli.
21 Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta.
ʻE faʻa maʻu fakavave ha tofiʻa ʻi he kamataʻanga: ka e ʻikai fakamonūʻia ia ʻi hono ikuʻanga.
22 Älä sano: "Minä kostan pahan"; odota Herraa, hän auttaa sinua.
ʻOua naʻa ke pehē ʻe koe, “Te u totongi ʻeau ki he kovi;” ka ke tatali pe kia Sihova, pea te ne fakamoʻui koe.
23 Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.
Ko e faikehekehe ʻi he fakamamafa meʻa, koe fakalielia ia kia Sihova: pea ko e meʻa fakamamafa kākā ʻoku ʻikai lelei ia.
24 Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?
ʻOku pule pe ʻa Sihova ki he tangata ʻi hono ngaahi ʻaluʻanga: pea ko ia, ʻe faʻa ʻiloʻi fēfē ʻe he tangata ʻa hono hala ʻoʻona?
25 Ihmiselle on ansaksi luvata hätiköiden pyhä lahja ja vasta perästäpäin harkita lupauksiansa.
Ko e kai ʻoe meʻa ʻoku tapu ko e tauhele ia ki he tangata kuo ne fai ia: pea ʻoku pehē foki ʻae fai ʻoe fuakava, kae toki fehuʻi kimui ki hono ʻuhinga.
26 Viisas kuningas perkaa jumalattomat pois viskimellään ja antaa puimajyrän käydä heidän ylitsensä.
ʻOku fakamovetevete ʻae angahala ʻe he tuʻi ʻoku poto; ʻo ne taʻomi ʻakinautolu ʻaki ʻae meʻa teka.
27 Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kammiot kaikki.
Ko e laumālie ʻoe tangata ko e maama ia meia Sihova, ʻoku fakamaama ʻae potu kotoa pē ʻoku ʻi loto ʻiate ia.
28 Laupeus ja uskollisuus on kuninkaan turva, ja laupeudella hän valtaistuimensa tukee.
ʻOku fakamoʻui ʻae tuʻi ʻe he ʻaloʻofa mo e moʻoni: pea ʻoku fokotuʻumaʻu hono nofoʻa ʻi he ʻaloʻofa.
29 Voima on nuorukaisen kunnia, ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus.
Ko e toulekeleka ʻoe kau talavou ʻa honau mālohi: pea ko e meʻa matamatalelei ʻi he kau mātuʻa ko honau ʻuluhinā.
30 Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot.
Ko e lavea ʻoku toka ʻuli ko e faitoʻo ia ki he kovi: ʻoku pehē foki hono ʻaonga ʻoe tautea ki he ngaahi potu ʻi loto.
