Sananlaskujen 20
1 Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.
Vino je potsmjevaè i silovito piæe nemirnik, i ko god za njim luta neæe biti mudar.
2 Kuninkaan peljättäväisyys on kuin nuoren leijonan kiljunta; joka hänet vihoittaa, se henkensä rikkoo.
Strah je carev kao rika mladoga lava; ko ga draži, griješi svojoj duši.
3 On kunniaksi miehelle riitaa karttaa, mutta kaikki hullut riitaa haastavat.
Slava je èovjeku da se okani svaðe; a ko je god bezuman, upleæe se.
4 Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee.
Radi zime ljenivac ne ore; prosi o žetvi, i ništa ne dobija.
5 Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.
Savjet je u srcu èovjeèijem duboka voda, ali èovjek razuman crpe ga.
6 Monet huutavat hyvyyttänsä kukin, mutta kuka löytää luotettavan miehen?
Najviše ljudi hvali se svojom dobrotom; ali ko æe naæi èovjeka istinita?
7 Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti, onnelliset ovat lapset hänen jälkeensä.
Pravednik jednako hodi u bezazlenosti svojoj; blago sinovima njegovijem poslije njega!
8 Kuningas istuu tuomioistuimella, hän silmillänsä perkaa kaiken pahan pois.
Car sjedeæi na prijestolu sudskom rasipa oèima svojim svako zlo.
9 Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni"?
Ko može reæi: oèistio sam srce svoje, èist sam od grijeha svojega?
10 Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta-molemmat ovat Herralle kauhistus.
Dvojak poteg i dvojaka mjera, oboje je mrsko Gospodu.
11 Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea.
Po djelima svojim poznaje se i dijete hoæe li biti èisto i hoæe li biti pravo djelo njegovo.
12 Kuulevan korvan ja näkevän silmän-molemmat on Herra luonut.
Uho koje èuje, i oko koje vidi, oboje je Gospod naèinio.
13 Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi; pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin.
Ne ljubi sna, da ne osiromašiš; otvoraj oèi svoje, i biæeš sit hljeba.
14 "Huonoa, huonoa", sanoo ostaja, mutta mentyänsä pois hän kehuskelee.
Ne valja, ne valja, govori ko kupuje, a kad otide onda se hvali.
15 Olkoon kultaa, olkoon helmiä paljon, kallein kalu ovat taidolliset huulet.
Ima zlata i mnogo bisera, ali su mudre usne najdragocjeniji nakit.
16 Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraitten puolesta.
Uzmi haljinu onome koji se podjemèi za tuðina, uzmi zalog od njega za tuðinku.
17 Makea on miehelle petoksella saatu leipä, mutta perästäpäin hän saa suunsa täyteen soraa.
Sladak je èovjeku hljeb od prijevare, ali mu se poslije napune usta pijeska.
18 Neuvotellen suunnitelmat vahvistuvat, ja sotaa on sinun käytävä neuvokkuudella.
Misli se utvrðuju savjetom; zato razumno ratuj.
19 Salaisuuden ilmaisee, joka panettelijana käy; älä siis antaudu avosuisen pariin.
Ko otkriva tajnu, postupa nevjerno; zato se ne miješaj s onijem koji razvaljuje usta.
20 Joka isäänsä ja äitiänsä kiroaa, sen lamppu sammuu pilkkopimeään.
Ko psuje oca svojega ili mater svoju, njegov æe se žižak ugasiti u crnom mraku.
21 Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta.
Našljedstvo koje se iz poèetka brzo dobija, ne biva na pošljetku blagosloveno.
22 Älä sano: "Minä kostan pahan"; odota Herraa, hän auttaa sinua.
Ne govori: vratiæu zlo. Èekaj Gospoda, i saèuvaæe te.
23 Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.
Mrzak je Gospodu dvojak poteg, mjerila lažna nijesu dobra.
24 Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?
Od Gospoda su koraci èovjeèji, a èovjek kako æe razumjeti put njegov?
25 Ihmiselle on ansaksi luvata hätiköiden pyhä lahja ja vasta perästäpäin harkita lupauksiansa.
Zamka je èovjeku da proždre svetinju, i poslije zavjeta opet da traži.
26 Viisas kuningas perkaa jumalattomat pois viskimellään ja antaa puimajyrän käydä heidän ylitsensä.
Mudar car rasipa bezbožnike i pušta na njih kolo.
27 Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kammiot kaikki.
Vidjelo je Gospodnje duša èovjeèija, istražuje sve što je u srcu.
28 Laupeus ja uskollisuus on kuninkaan turva, ja laupeudella hän valtaistuimensa tukee.
Milost i istina èuvaju cara, i milošæu podupire svoj prijesto.
29 Voima on nuorukaisen kunnia, ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus.
Slava je mladiæima sila njihova, a starcima èast sijeda kosa.
30 Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot.
Modrice od boja i udarci koji prodiru do srca jesu lijek zlome.
