Sananlaskujen 2
1 Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni,
Mans bērns, ja tu pieņemsi manus vārdus, un sirdī glabāsi manu mācību,
2 niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon-
Savu ausi griezt uz gudrību un savu sirdi uz atzīšanu,
3 niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa,
Tiešām, ja tu atzīšanas lūgsies un savu balsi pacelsi pēc saprašanas,
4 jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta,
Ja tu viņu meklēsi kā sudrabu un tai pakaļ dzīsies kā mantai;
5 silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.
Tad tu sapratīsi Tā Kunga bijāšanu un atradīsi Dieva atzīšanu;
6 Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.
(Jo Tas Kungs dod gudrību, no viņa mutes nāk atzīšana un saprašana:
7 Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville,
Viņš taisniem paglabā labklāšanos un ir par bruņām tiem, kas bezvainībā staigā,
8 niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien.
Sargādams taisnības ceļus un pasargādams savu taisno tekas; )
9 Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken;
Tad tu atzīsi, kas taisnība un tiesa, un kas skaidrība un ceļš uz visu labu,
10 sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,
Ja gudrība nāks tavā sirdī, un atzīšana tavai dvēselei būs mīļa,
11 taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.
Tad labs padoms tevi pasargās un saprašana tevi paglabās,
12 Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu;
Ka tā tevi izglābj no ļauna ceļa, no vīra, kas netiklību runā,
13 niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä;
Kas atstājuši skaidrības ceļus, staigā pa tumsības ceļiem,
14 niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta,
Kas priecājās ļaunu darīt un prieku atrod netiklībā un viltībā,
15 joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. -
Kuru ceļi ir greizi, un kas savās tekās netikli;
16 Se pelastaa sinut irstaasta naisesta, vieraasta vaimosta, joka sanoillansa liehakoitsee,
Ka tā tevi izglābj no svešas sievas, no svešnieces ar mīkstiem vārdiem,
17 joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton.
Kas atstāj savas jaunības vīru, un aizmirst sava Dieva derību;
18 Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä haamuja kohden.
(Jo viņas nams pašķiebjās uz nāvi, un viņas ceļi pie miroņiem;
19 Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee, eikä saavu elämän poluille.
Visi, kas pie tās ieiet, negriežas atpakaļ, nedz atrod dzīvības ceļus; )
20 Niin sinä vaellat hyvien tietä ja noudatat vanhurskasten polkuja.
Ka, lai tu staigā pa labo ceļiem un sargi taisno tekas;
21 Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle;
Jo taisnie dzīvos zemē, un sirdsskaidrie tur paliks;
22 mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.
Bet bezdievīgie no zemes taps izdeldēti, un kas ticību netur, no tās taps izsakņoti.
