Sananlaskujen 2
1 Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni,
Min Søn, når du tager imod mine ord og gemmer mine Pålæg hos dig,
2 niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon-
idet du låner Visdom Øre og bøjer dit Hjerte til Indsigt,
3 niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa,
ja, kalder du på Forstanden og løfter din Røst efter Indsigt,
4 jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta,
søger du den som Sølv og leder den op som Skatte,
5 silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.
da nemmer du HERRENs Frygt og vinder dig Kundskab om Gud.
6 Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.
Thi HERREN, han giver Visdom, fra hans Mund kommer Kundskab og Indsigt.
7 Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville,
Til retsindige gemmer han Lykke, han er Skjold for alle med lydefri Vandel,
8 niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien.
idet han værner Rettens Stier og vogter sine frommes Vej.
9 Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken;
Da nemmer du Retfærd, Ret og Retsind, hvert et Spor, som er godt.
10 sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,
Thi Visdom kommer i dit Hjerte, og Kundskab er liflig for din Sjæl;
11 taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.
Kløgt skal våge over dig, Indsigt være din Vogter -
12 Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu;
idet den frier dig fra den ondes Vej, fra Folk, hvis Ord kun er vrange, -
13 niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä;
som går fra de lige Stier for at vandre på Mørkets Veje.
14 niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta,
som glæder sig ved at gøre ondt og jubler over vrangt og ondt,
15 joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. -
de, som går krogede Stier og følger bugtede Spor -
16 Se pelastaa sinut irstaasta naisesta, vieraasta vaimosta, joka sanoillansa liehakoitsee,
idet den frier dig fra Andenmands Hustru, fra fremmed Kvinde med sleske Ord,
17 joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton.
der sviger sin Ungdoms Ven og glemmer sin Guds Pagt;
18 Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä haamuja kohden.
thi en Grav til Døden er hendes Hus, til Skyggerne fører hendes Spor;
19 Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee, eikä saavu elämän poluille.
tilbage vender ingen, som går ind til hende, de når ej Livets Stier
20 Niin sinä vaellat hyvien tietä ja noudatat vanhurskasten polkuja.
at du må vandre de godes Vej og holde dig til de retfærdiges Stier;
21 Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle;
thi retsindige skal bo i Landet, lydefri levnes deri,
22 mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.
men gudløse ryddes af Landet, troløse rykkes derfra.
