Sananlaskujen 19
1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
ʻOku lelei lahi hake ʻae tangata ʻoku masiva kae ʻalu ʻi heʻene angatonu, ʻiate ia ʻoku kovi hono loungutu, pea ʻoku vale.
2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
Ko eni foki, ʻoku ʻikai lelei ki he laumālie ke taʻepoto: pea ko ia ʻoku ʻoho veʻe vave ʻoku angahala ia.
3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
Ko e meʻa ʻi he vale ʻoe tangata ʻoku pikopiko ai hono hala: pea ʻoku lāunga ai hono loto kia Sihova.
4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
ʻOku fakatokolahi ʻae kaumeʻa ʻe he koloa: ka ʻoku vāmamaʻo ʻae masiva mo hono kaungāʻapi.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
ʻE ʻikai tuku ke taʻetautea ʻae fakamoʻoni loi, pea ʻe ʻikai hao ia ʻaia ʻoku faʻa lea ʻaki ʻae loi.
6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
ʻE kole tōtōaki ʻe he tokolahi ke ʻofa mai ʻae houʻeiki: pea ʻoku kaumeʻa ʻae kakai kotoa pē mo ia ʻoku faʻa foaki.
7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
ʻOku fehiʻa ki he masiva ʻa hono tokoua kotoa pē: kae huanoa ʻae fakamōmoa ʻa hono kāinga pe kiate ia! ʻOku ne tangi toupili kiate kinautolu, ka ʻoku nau taʻetokangaʻi.
8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
Ko ia ʻoku maʻu ʻae poto ʻoku ʻofa ia ki hono laumālie ʻoʻona: pea ko ia ʻoku tauhi ʻae faʻa ʻilo ʻe maʻu ʻe ia ʻae lelei.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
ʻE ʻikai tuku ke taʻetautea ʻae fakamoʻoni loi, pea ʻe fakaʻauha ia ʻaia ʻoku faʻa lea ʻaki ʻae loi.
10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
ʻOku ʻikai ngali mo e vale ʻae fiefia; kae huanoa hono taʻengali ʻoe pule ʻae tamaioʻeiki ki he houʻeiki.
11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
ʻOku fakatuotuai ʻae ʻita ʻe he fakapotopoto ʻae tangata: pea ko e meʻa ʻoku ne ongoongolelei ai ko ʻene fakamolemole ha angahala.
12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
ʻOku tatau ʻae tuputāmaki ʻoe tuʻi mo e ngungulu ʻae laione; ka ko ʻene loto lelei ʻoku hangē ko e hahau ki he mohuku.
13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
Ko e foha vale ko e fakamamahiʻi ia ʻo ʻene tamai: pea ko e faʻa kē ʻae fefine ʻoku mali ʻoku tatau mo e hafu maʻuaipē ʻae vai.
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
Ko e fale mo e koloa ko e tofiʻa ia ʻokinautolu kuo hoko ko e tamai: pea ko e fefine alafia ʻoku anga fakapotopoto ʻoku meia Sihova ia.
15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
ʻOku hoko ʻae mohe maʻu ʻi he fakapikopiko; pea ʻe fakamamahi ʻaki ʻae fiekaia ʻae laumālie ʻoku fakapikopiko.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
Ko ia ʻoku tauhi ʻae fekau ʻoku ne tauhi ki hono laumālie ʻoʻona: ka ko ia ʻoku taʻetokanga ki hono ngaahi hala ʻe mate ia.
17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
Ko ia ʻoku manavaʻofa ki he masiva ʻoku foaki ʻe ia kia Sihova: pea ko ia kuo ne foaki te ne toe totongi kiate ia.
18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
Tautea ho foha ʻi he lolotonga ʻoku ai ha ʻamanaki lelei kiate ia, pea ʻoua naʻa ke mamae koeʻuhi ko ʻene tangi.
19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
ʻE hoko ʻae tautea ki he tangata ʻoku faʻa ʻita: he kapau te ke langomakiʻi ia, te ke toe fiu pe ʻi hono fai.
20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
Fanongo ki he tala fakapoto, pea ke maʻu ʻae akonaki, koeʻuhi ke ke poto ai ʻi ho ngataʻanga.
21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
ʻOku lahi ʻae filioʻi ʻi he loto ʻoe tangata; ka e tuʻumaʻu pē ʻae tuʻutuʻuni ʻa Sihova.
22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
ʻOku holi ʻae tangata ke ne angalelei: pea ʻoku lelei hake ʻae tangata masiva ʻi he tangata ʻoku loi.
23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
ʻOku hoko ki he moʻui ʻae manavahē kia Sihova: pea ʻe nofo fiemālie ʻaia ʻoku ne maʻu ia; ʻe ʻikai ʻaʻahi kiate ia ha kovi.
24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
ʻOku fakafufū ʻe he tangata fakapikopiko ʻa hono nima ki hono fatafata, pea ʻoku ʻikai te ne toe faʻa ʻomi ia ki hono ngutu.
25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
Teʻia ʻaia ʻoku manuki, pea ʻe tokanga ai ʻae taʻepoto: pea valokiʻi ia ʻoku faʻa fakakaukau, pea te ne ʻilo ai ʻae poto.
26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
Ko ia ʻoku ne fakamasivaʻi ʻa ʻene tamai, pea kapusi atu ʻa ʻene faʻē, ko e foha ia ʻoku tupu ai ʻae mā, pea ʻoku haʻu mo ia ʻae manuki.
27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
ʻE hoku foha, ke tukuā, pea ʻoua naʻa ke fanongo ki he akonaki ʻaia, ʻoku tupu ai ʻae hē mei he ngaahi lea ʻae poto.
28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
ʻOku manukiʻi ʻae fakamaau ʻe he fakamoʻoni angakovi: pea ʻoku kai ʻae kovi ʻe he ngutu ʻoe angahala.
29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
ʻOku talifaki ʻae ngaahi malaʻia ki he kau manuki, mo e ngaahi tā ki he tuʻa ʻoe kakai vale.
