Sananlaskujen 19
1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
Boljši je ubogi, ki hodi v svoji neokrnjenosti, kakor kdor je sprevržen v svojih ustnicah in je bedak.
2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
Tudi, da bi bila duša brez spoznanja, to ni dobro in kdor hiti s svojimi stopali, greši.
3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
Človekova nespametnost izkrivlja njegovo pot in njegovo srce se razburja zoper Gospoda.
4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
Premoženje dela mnoge prijatelje, toda reven je ločen od svojega soseda.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
Kriva priča ne bo nekaznovana in kdor govori laži, ne bo pobegnil.
6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
Mnogi bodo milo prosili naklonjenosti od princev in vsak človek je prijatelj tistemu, ki daje darila.
7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
Ubogega sovražijo vsi njegovi bratje, koliko bolj gredo njegovi prijatelji daleč od njega? Zasleduje jih z besedami, vendar mu manjkajo.
8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
Kdor pridobiva modrost, ljubi svojo lastno dušo, kdor ohranja razumevanje, bo našel dobro.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
Kriva priča ne bo nekaznovana in kdor govori laži, bo propadel.
10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
Veselje ni spodobno za bedaka, veliko manj za služabnika, da vlada nad princi.
11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
Človekova preudarnost odlaša njegovo jezo in to je njegova slava, da gre čez prestopek.
12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
Kraljev bes je kakor rjovenje leva, toda njegova naklonjenost je kakor rosa na travo.
13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
Nespameten sin je katastrofa svojega očeta in ženini spori so nenehno kapljanje.
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
Hiša in bogastva so dediščina od očetov, razsodna žena pa je od Gospoda.
15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
Lenoba meče v globoko spanje, brezdelna duša pa bo trpela lakoto.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
Kdor varuje zapoved, varuje svojo lastno dušo, toda kdor prezira njegove poti, bo umrl.
17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
Kdor ima do revnega sočutje, posoja Gospodu in kar je dal, mu bo on poplačal.
18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
Karaj svojega sina, dokler je upanje in naj tvoja duša ne prizanaša zaradi njegovega joka.
19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
Človek velikega besa bo trpel kaznovanje, kajti če ga osvobodiš, boš vendarle moral to ponovno storiti.
20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
Prisluhni nasvetu in sprejmi poučevanje, da boš lahko moder v svojem zadnjem koncu.
21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
Mnogo naklepov je v človekovem srcu, vendarle [je] Gospodova namera, ki bo obstala.
22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
Človekova želja je njegova prijaznost in reven človek je boljši kakor lažnivec.
23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
Strah Gospodov se nagiba k življenju in kdor ga ima, bo ostal nasičen, ne bo obiskan z zlom.
24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
Len človek skriva svojo roko v svojem naročju in jo bo komaj ponovno ponesel k svojim ustom.
25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
Udari posmehljivca in preprosti se bo čuval in grajaj nekoga, ki ima razumevanje in bo razumel spoznanje.
26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
Kdor slabi svojega očeta in preganja svojo mater, je sin, ki povzroča sramoto in prinaša grajo.
27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
Nehaj, moj sin, poslušati pouk, ki povzroča, da zaideš od besed spoznanja.
28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
Brezbožna priča zasmehuje sodbo in usta zlobnega požirajo krivičnost.
29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
Sodbe so pripravljene za posmehljivce in udarci z bičem za hrbte bedakov.
