Sananlaskujen 19
1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
Betre er ein fatigmann som ferdast lytelaust enn ein mann med range lippor som attpå er ein dåre.
2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
Den som er tankelaus i hugen, gjeng det gale, og den som stig for fort med føterne, han stig i miss.
3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
Mannsens eigi vitløysa fører til fall, men han harmast i sitt hjarta på Herren.
4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
Velstand samla mange vener, men fatigmann vert skild frå venen sin.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
Det falske vitnet skal’kje verta urefst, og den som andar lygn, skal ikkje sleppa undan.
6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
Mange smeikjer den gjæve, og kvar mann er ven med den rauste.
7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
Fatigmanns brør hatar honom alle, enn meir dreg hans vener seg burt frå honom. Han fer etter ord som er inkjevetta.
8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
Den som elskar si sjæl, han vinn seg vit, den som vaktar sitt skyn, skal finna lukka.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
Det falske vitnet skal’kje verta urefst, og den som andar lygn, skal tynast.
10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
Det høver ei for dåren å hava gode dagar, enn mindre for ein træl å råda yver hovdingar.
11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
Mannsens klokskap gjev honom tol, og det er hans æra å tilgjeva brot.
12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
Konungs harm er som når løva burar, men godhugen hans er som dogg i graset.
13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
Ein dårleg son er reint ei ulukka for far sin, og kjerringtrætta er som si-drop frå taket.
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
Hus og gods er fedre-arv, men frå Herren kjem ei vitug kona.
15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
Leta svæver tungt i svevn, og letingen skal svelta.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
Den som tek vare på bodet, tek vare på sitt liv, den som ei ansar si åtferd, skal missa livet.
17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
Den som gjer miskunn mot armingen, låner til Herren, og av honom fær han vederlag for si velgjerning.
18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
Aga son din, for endå er det von, men lat deg ikkje driva til å drepa honom.
19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
Den som er svært sinna, lyt bøta for det, for um du hjelper han, du gjer vondt verre.
20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
Høyr på råd og lat deg aga, so du til slutt kann verta vis.
21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
Mange tankar er i mannsens hjarta, men Herrens råd fær framgang.
22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
Mannsens miskunn er hans gode vilje, og fatig man er betre enn ein som lyg.
23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
Otte for Herren fører til liv, mett fær ein kvila og vert ikkje heimsøkt med vondt.
24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
Stikk den late si hand i fatet, so idest han ei ta ho upp att til munnen.
25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
Slær du spottaren, so vert uvitingen klok, og agar du den vituge, so fær han vit på kunnskap.
26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
Den som er vond med far sin og jagar mor si burt, han er ein son til skam og skjemd.
27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
Høyr ikkje soleis på refsing, son min, at du villar deg burt frå kunnskaps ord!
28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
Eit nidings-vitne spottar det som rett er, og munnen på gudlause gløyper urett.
29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
Refsingsdomar er ferdige for spottaren og slag for ryggen på dårar.
