< Sananlaskujen 19 >
1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
Bedre er en fattig som vandrer i ustraffelighet, enn en mann med falske leber, som tillike er en dåre.
2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
Også den som ikke bruker omtanke, går det ille, og den som er for snar på foten, treder feil.
3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
Menneskets egen dårskap ødelegger hans vei, men i sitt hjerte vredes han på Herren.
4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
Rikdom skaper mange venner, den fattige blir skilt fra sin venn.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
Et falskt vidne skal ikke bli ustraffet, og den som taler løgn, skal ikke komme unda.
6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
Mange smigrer for den gavmilde, og enhver er venn med den som er rundhåndet.
7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
Den fattiges frender hater ham alle; enda mere holder hans venner sig borte fra ham. Han jager efter ord som ikke er å finne.
8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
Den som vinner forstand, elsker sitt liv; den som holder fast ved visdom, finner lykke.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
Et falskt vidne skal ikke bli ustraffet, og den som taler løgn, skal omkomme.
10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
Vellevnet høver ikke for en dåre, enda mindre høver det for en træl å herske over fyrster.
11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
Et menneskes klokskap gjør ham langmodig, og det er hans ære at han overser krenkelser.
12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
En konges vrede er som løvens brøl, men hans yndest som dugg på urter.
13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
En uforstandig sønn er bare til ulykke for sin far, og en kvinnes tretter er et stadig takdrypp.
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
Hus og gods er en arv fra foreldre, men en forstandig kvinne er en gave fra Herren.
15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
Dovenskap senker i dyp søvn, og den late skal hungre.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
Den som holder budet, holder sig selv i live; den som ikke akter på sin ferd, skal miste sitt liv.
17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
Den som forbarmer sig over den fattige, låner til Herren, og Herren skal gjengjelde ham hans velgjerning.
18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
Tukt din sønn, for det er ennu håp; men la dig ikke drive til å drepe ham!
19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
Den hvis vrede er stor, bør bøte; for dersom du hjelper ham, får du gjøre det atter og atter.
20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
Hør på råd og ta imot tukt, så du kan bli vis til slutt!
21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
Det er mange tanker i en manns hjerte, men Herrens råd skal få fremgang.
22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
Et menneskes miskunnhet er hans glede, og en fattig er lykkeligere enn en stormann som lyver.
23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
Herrens frykt fører til liv, og mett får en gå til hvile uten å bli hjemsøkt med ulykke.
24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
Den late stikker sin hånd i fatet, men fører den ikke engang tilbake til sin munn.
25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
Slå spotteren, så vil den uforstandige bli klok; vis den forstandige til rette, så vil han komme til innsikt og kunnskap.
26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
Den som bruker vold mot sin far og jager sin mor bort, er en dårlig, en skamløs sønn.
27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
Hold op, min sønn, med å høre på formaning, når du allikevel bare forviller dig bort fra kunnskaps ord!
28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
Et ugudelig vidne spotter det som rett er, og de gudløses munn sluker urett.
29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
Straffedommer er fastsatt for spotterne og pryl for dårers rygg.