Sananlaskujen 19
1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
Melior est pauper, qui ambulat in simplicitate sua, quam dives torquens labia sua, et insipiens.
2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
Ubi non est scientia animæ, non est bonum: et qui festinus est pedibus, offendet.
3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
Stultitia hominis supplantat gressus eius: et contra Deum fervet animo suo.
4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
Divitiæ addunt amicos plurimos: a paupere autem et hi, quos habuit, separantur.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
Testis falsus non erit impunitus: et qui mendacia loquitur, non effugiet.
6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
Multi colunt personam potentis, et amici sunt dona tribuentis.
7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
Fratres hominis pauperis oderunt eum: insuper et amici procul recesserunt ab eo. Qui tantum verba sectatur, nihil habebit:
8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
qui autem possessor est mentis, diligit animam suam, et custos prudentiæ inveniet bona.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
Falsus testis non erit impunitus: et qui loquitur mendacia, peribit.
10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
Non decent stultum deliciæ: nec servum dominari principibus.
11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
Doctrina viri per patientiam noscitur: et gloria eius est iniqua prætergredi.
12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
Sicut fremitus leonis, ita et regis ira: et sicut ros super herbam, ita et hilaritas eius.
13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
Dolor patris, filius stultus: et tecta iugiter perstillantia, litigiosa mulier.
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
Domus, et divitiæ dantur a parentibus: a Domino autem proprie uxor prudens.
15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
Pigredo immittit soporem, et anima dissoluta esuriet.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
Qui custodit mandatum, custodit animam suam: qui autem negligit viam suam, mortificabitur.
17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
Fœneratur Domino qui miseretur pauperis: et vicissitudinem suam reddet ei.
18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
Erudi filium tuum, ne desperes: ad interfectionem autem eius ne ponas animam tuam.
19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
Qui impatiens est, sustinebit damnum: et cum rapuerit, aliud apponet.
20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
Audi consilium, et suscipe disciplinam, ut sis sapiens in novissimis tuis.
21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
Multæ cogitationes in corde viri: voluntas autem Domini permanebit.
22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
Homo indigens misericors est: et melior est pauper quam vir mendax.
23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
Timor Domini ad vitam: et in plenitudine commorabitur, absque visitatione pessima.
24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
Abscondit piger manum suam sub ascella, nec ad os suum applicat eam.
25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
Pestilente flagellato stultus sapientior erit: si autem corripueris sapientem, intelliget disciplinam.
26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
Qui affligit patrem, et fugat matrem, ignominiosus est et infelix.
27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
Non cesses fili audire doctrinam, nec ignores sermones scientiæ.
28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
Testis iniquus deridet iudicium: et os impiorum devorat iniquitatem.
29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
Parata sunt derisoribus iudicia: et mallei percutientes stultorum corporibus.
