Sananlaskujen 19
1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
Better [is] the poor walking in his integrity, Than the perverse [in] his lips, who [is] a fool.
2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
Also, without knowledge the soul [is] not good, And the hasty in feet is sinning.
3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
The folly of man perverteth his way, And against Jehovah is his heart wroth.
4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
Wealth addeth many friends, And the poor from his neighbour is separated.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
A false witness is not acquitted, Whoso breatheth out lies is not delivered.
6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
Many entreat the face of the noble, And all have made friendship to a man of gifts.
7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
All the brethren of the poor have hated him, Surely also his friends have been far from him, He is pursuing words — they are not!
8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
Whoso is getting heart is loving his soul, He is keeping understanding to find good.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
A false witness is not acquitted, And whoso breatheth out lies perisheth.
10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
Luxury is not comely for a fool, Much less for a servant to rule among princes.
11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
The wisdom of a man hath deferred his anger, And his glory [is] to pass over transgression.
12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
The wrath of a king [is] a growl as of a young lion, And as dew on the herb his good-will.
13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
A calamity to his father [is] a foolish son, And the contentions of a wife [are] a continual dropping.
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
House and wealth [are] the inheritance of fathers, And from Jehovah [is] an understanding wife.
15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
Sloth causeth deep sleep to fall, And an indolent soul doth hunger.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
Whoso is keeping the command is keeping his soul, Whoso is despising His ways dieth.
17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
Whoso is lending [to] Jehovah is favouring the poor, And his deed He repayeth to him.
18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
Chastise thy son, for there is hope, And to put him to death lift not up thy soul.
19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
A man of great wrath is bearing punishment, For, if thou dost deliver, yet again thou dost add.
20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
Hear counsel and receive instruction, So that thou art wise in thy latter end.
21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
Many [are] the purposes in a man's heart, And the counsel of Jehovah it standeth.
22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
The desirableness of a man [is] his kindness, And better [is] the poor than a liar.
23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
The fear of Jehovah [is] to life, And satisfied he remaineth — he is not charged with evil.
24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
The slothful hath hidden his hand in a dish, Even unto his mouth he bringeth it not back.
25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
A scorner smite, and the simple acts prudently, And give reproof to the intelligent, He understandeth knowledge.
26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
Whoso is spoiling a father causeth a mother to flee, A son causing shame, and bringing confusion.
27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
Cease, my son, to hear instruction — To err from sayings of knowledge.
28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
A worthless witness scorneth judgment, And the mouth of the wicked swalloweth iniquity.
29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
Judgments have been prepared for scorners, And stripes for the back of fools!
