Sananlaskujen 19
1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
Better [is] the poor that walketh in his integrity, than [he that is] perverse in his lips, and is a fool.
2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
Also, [that] the soul [be] without knowledge, [it is] not good; and he that hasteth with [his] feet sinneth.
3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
The foolishness of man perverteth his way: and his heart fretteth against the LORD.
4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
Wealth maketh many friends; but the poor is separated from his neighbor.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
A false witness shall not be unpunished, and [he that] speaketh lies shall not escape.
6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
Many will entreat the favor of the prince: and every man [is] a friend to him that giveth gifts.
7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
All the brethren of the poor do hate him: how much more do his friends go far from him? he pursueth [them with] words, [yet] they [are] wanting [to him].
8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
He that getteth wisdom loveth his own soul: he that keepeth understanding shall find good.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
A false witness shall not be unpunished, and [he that] speaketh lies shall perish.
10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
Delight is not seemly for a fool; much less for a servant to have rule over princes.
11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
The discretion of a man deferreth his anger; and [it is] his glory to pass over a transgression.
12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
The king's wrath [is] as the roaring of a lion; but his favor [is] as dew upon the grass.
13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
A foolish son [is] the calamity of his father: and the contentions of a wife [are] a continual dropping.
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
House and riches [are] the inheritance of fathers: and a prudent wife [is] from the LORD.
15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
Slothfulness casteth into a deep sleep; and an idle soul shall suffer hunger.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
He that keepeth the commandment keepeth his own soul; [but] he that despiseth his ways shall die.
17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
He that hath pity upon the poor, lendeth to the LORD; and that which he hath given will he pay him again.
18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
Chasten thy son while there is hope, and let not thy soul spare for his crying.
19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
A man of great wrath shall suffer punishment: for if thou deliver [him], yet thou must do it again.
20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
Hear counsel, and receive instruction, that thou mayest be wise in thy latter end.
21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
[There are] many devices in a man's heart; nevertheless the counsel of the LORD, that shall stand.
22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
The desire of a man [is] his kindness: and a poor man [is] better than a liar.
23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
The fear of the LORD [tendeth] to life: and [he that hath it] shall abide satisfied; he shall not be visited with evil.
24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
A slothful [man] hideth his hand in [his] bosom, and will not so much as bring it to his mouth again.
25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
Smite a scorner and the simple will beware: and reprove one that hath understanding, [and] he will understand knowledge.
26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
He that wasteth [his] father, [and] chaseth away [his] mother, [is] a son that causeth shame, and bringeth reproach.
27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
Cease, my son, to hear the instruction [that causeth] to err from the words of knowledge.
28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
An ungodly witness scorneth judgment: and the mouth of the wicked devoureth iniquity.
29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
Judgments are prepared for scorners, and stripes for the back of fools.
