Sananlaskujen 19
1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
Better is the poor that walketh in his integrity than he that perverse in his lips and is a fool.
2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
Also, that the soul be without knowledge is not good; and he that hasteth with his feet sinneth.
3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
The foolishness of man subverteth his way; and his heart fretteth against the LORD.
4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
Wealth addeth many friends: but the poor is separated from his friend.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
A false witness shall not be unpunished; and he that uttereth lies shall not escape.
6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
Many will entreat the favour of the liberal man: and every man is a friend to him that giveth gifts.
7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
All the brethren of the poor do hate him: how much more do his friends go far from him! he pursueth [them with] words, [but] they are gone.
8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
He that getteth wisdom loveth his own soul: he that keepeth understanding shall find good.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
A false witness shall not be unpunished; and he that uttereth lies shall perish.
10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
Delicate living is not seemly for a fool; much less for a servant to have rule over princes.
11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
The discretion of a man maketh him slow to anger; and it is his glory to pass over a transgression.
12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
The king’s wrath is as the roaring of a lion; but his favour is as dew upon the grass.
13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
A foolish son is the calamity of his father: and the contentions of a wife are a continual dropping.
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
House and riches are an inheritance from fathers: but a prudent wife is from the LORD.
15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
Slothfulness casteth into a deep sleep; and the idle soul shall suffer hunger.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
He that keepeth the commandment keepeth his soul: [but] he that is careless of his ways shall die.
17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
He that hath pity upon the poor lendeth unto the LORD, and his good deed will he pay him again.
18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
Chasten thy son, seeing there is hope; and set not thy heart on his destruction.
19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
A man of great wrath shall bear the penalty: for if thou deliver [him], thou must do it yet again.
20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
Hear counsel, and receive instruction, that thou mayest be wise in thy latter end.
21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
There are many devices in a man’s heart; but the counsel of the LORD, that shall stand.
22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
The desire of a man is [the measure of] his kindness: and a poor man is better than a liar.
23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
The fear of the LORD [tendeth] to life: and he [that hath it] shall abide satisfied; he shall not be visited with evil.
24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
The sluggard burieth his hand in the dish, and will not so much as bring it to his mouth again.
25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
smite a scorner, and the simple will learn prudence: and reprove one that hath understanding, [and] he will understand knowledge.
26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
He that spoileth his father, and chaseth away his mother, is a son that causeth shame and bringeth reproach.
27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
Cease, my son, to hear instruction [only] to err from the words of knowledge.
28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
A worthless witness mocketh at judgment: and the mouth of the wicked swalloweth iniquity.
29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
Judgments are prepared for scorners, and stripes for the back of fools.
