Sananlaskujen 18
1 Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.
Segun su antojo busca el que se desvía; en toda doctrina se envolverá.
2 Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.
No toma placer el loco en la inteligencia, sino en lo que descubre su corazón.
3 Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.
Cuando viene el impío, viene también el menosprecio, y con el deshonrador la afrenta.
4 Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.
Aguas profundas son las palabras de la boca del hombre; y arroyo revertiente, la fuente de la sabiduría.
5 Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.
Tener respeto a la persona del impío, para hacer caer al justo de su derecho, no es bueno.
6 Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.
Los labios del loco vienen con pleito; y su boca a plaga llama.
7 Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.
La boca del loco es quebrantamiento para sí, y sus labios son lazos para su alma.
8 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
Las palabras del chismoso parecen blandas, mas ellas descienden hasta lo íntimo del vientre.
9 Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.
También el que es negligente en su obra es hermano del gran desolador.
10 Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.
Torre fuerte es el nombre del SEÑOR; a él correrá el justo, y será levantado.
11 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.
Las riquezas del rico son la ciudad de su fortaleza, y como un muro alto en su imaginación.
12 Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.
Antes del quebrantamiento se eleva el corazón del hombre, y antes de la honra es el abatimiento.
13 Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.
El que responde palabra antes de oír, le es locura y oprobio.
14 Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?
El espíritu del hombre soportará su enfermedad; mas ¿quién soportará al espíritu quebrantado?
15 Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.
El corazón del entendido adquiere sabiduría; y el oído de los sabios busca la ciencia.
16 Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.
El don del hombre le ensancha el camino, y le lleva delante de los grandes.
17 Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.
El justo es el primero en su pleito; y su adversario viene, y le busca.
18 Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.
La suerte pone fin a los pleitos, y desparte los fuertes.
19 Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.
El hermano ofendido es más tenaz que una ciudad fuerte; y las contiendas de los hermanos son como cerrojos de alcázar.
20 Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.
Del fruto de la boca del hombre se llenará su vientre; se saciará del producto de sus labios.
21 Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
La muerte y la vida están en poder de la lengua; y el que la ama comerá de sus frutos.
22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
El que halló esposa halló el bien, y alcanzó la benevolencia del SEÑOR.
23 Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.
El pobre habla con ruegos; mas el rico responde durezas.
24 Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.
El hombre que tiene amigos, ha de mostrarse amigo; y amigo hay más unido que un hermano.
