Sananlaskujen 18
1 Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.
Kas ar citiem kopā neturas, tas savu gribu tik meklē, un ir kavēklis visās lietās.
2 Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.
Ģeķim netīk gudra valoda, bet tik vien atklāt savu paša sirdi.
3 Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.
Bezdievīgam staigā līdz negods un ar apsmieklu kauns.
4 Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.
Vārdi cilvēka mutē ir dziļš ūdens, un gudrības avots ir tekoša ūdens upīte.
5 Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.
Nav labi bezdievīga vaigu cienīt un nospiest taisno tiesā.
6 Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.
Ģeķa lūpas ieved ķildā, un viņa mute brēc pēc sitieniem.
7 Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.
Ģeķa mute sev pašai par postu, un viņa lūpas paša dvēselei par slazda valgu.
8 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
Lišķa vārdi ir kā saldi kumosi un iet visai pie sirds.
9 Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.
Kas laisks pie darba, tas palaidņa brālis.
10 Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.
Tā Kunga vārds ir stipra pils; tur taisnais glābjas un top izglābts.
11 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.
Bagātam manta ir viņa stiprā pils un viņam šķiet augsts mūris.
12 Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.
Priekš bojāiešanas cilvēka sirds top lepna, bet pazemība ved godā.
13 Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.
Kas atbild, pirms dzirdējis, tas tam par ģeķību un kaunu.
14 Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?
Vīra gars panes savas bēdas, bet kad gars izmisis, kas to var panest?
15 Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.
Prātīga sirds iemanto atzīšanu, un gudra auss meklē atzīšanu.
16 Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.
Dāvanas cilvēkam līdzina ceļu un viņu ved kungu priekšā.
17 Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.
Kas pirmais sūdz, tam taisnība; kad nu nāk viņa pretinieks, tad to tirda.
18 Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.
Mesli nobeidz ķildas un izšķir varenos.
19 Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.
Apkaitināts brālis ir cietāks nekā stipra pils, un ķilda nekā pils vārtu aizšaujamais.
20 Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.
No mutes augļiem ikkatrs savu vēderu pildīs, un viņa lūpu padoms to ēdinās.
21 Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
Nāve un dzīvība stāv mēles galā; kā kurš runā, tā tam būs.
22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
Kas sievu atradis, tas atradis labumu un mantojis žēlastību no Tā Kunga.
23 Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.
Nabags runā lūgdamies, bet bagāts atbild bargi.
24 Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.
Citam daudz draugu uz postu; bet ir draugi, kas labāki nekā brālis.
