Sananlaskujen 18
1 Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.
Through desire a man, having separated himself, seeketh [and] intermeddleth with all wisdom.
2 Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.
A fool hath no delight in understanding, but that his heart may discover itself.
3 Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.
When the wicked cometh, [then] cometh also contempt, and with ignominy reproach.
4 Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.
The words of a man’s mouth [are as] deep waters, [and] the wellspring of wisdom [as] a flowing brook.
5 Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.
[It is] not good to accept the person of the wicked, to overthrow the righteous in judgment.
6 Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.
A fool’s lips enter into contention, and his mouth calleth for strokes.
7 Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.
A fool’s mouth [is] his destruction, and his lips [are] the snare of his soul.
8 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
The words of a talebearer [are] as wounds, and they go down into the innermost parts of the belly.
9 Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.
He also that is slothful in his work is brother to him that is a great waster.
10 Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.
The name of the LORD [is] a strong tower: the righteous runneth into it, and is safe.
11 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.
The rich man’s wealth [is] his strong city, and as an high wall in his own conceit.
12 Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.
Before destruction the heart of man is haughty, and before honour [is] humility.
13 Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.
He that answereth a matter before he heareth [it], it [is] folly and shame unto him.
14 Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?
The spirit of a man will sustain his infirmity; but a wounded spirit who can bear?
15 Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.
The heart of the prudent getteth knowledge; and the ear of the wise seeketh knowledge.
16 Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.
A man’s gift maketh room for him, and bringeth him before great men.
17 Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.
[He that is] first in his own cause [seemeth] just; but his neighbour cometh and searcheth him.
18 Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.
The lot causeth contentions to cease, and parteth between the mighty.
19 Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.
A brother offended [is harder to be won] than a strong city: and [their] contentions [are] like the bars of a castle.
20 Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.
A man’s belly shall be satisfied with the fruit of his mouth; [and] with the increase of his lips shall he be filled.
21 Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
Death and life [are] in the power of the tongue: and they that love it shall eat the fruit thereof.
22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
[Whoso] findeth a wife findeth a good [thing], and obtaineth favour of the LORD.
23 Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.
The poor useth intreaties; but the rich answereth roughly.
24 Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.
A man [that hath] friends must shew himself friendly: and there is a friend [that] sticketh closer than a brother.
