< Sananlaskujen 18 >

1 Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.
He that separateth himself seeketh his own desire, and snarlest against all sound wisdom.
2 Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.
A fool hath no delight in understanding, but only that his heart may lay itself bare.
3 Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.
When the wicked cometh, there cometh also contempt, and with ignominy reproach.
4 Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.
The words of a man's mouth are as deep waters; a flowing brook, a fountain of wisdom.
5 Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.
It is not good to respect the person of the wicked, so as to turn aside the righteous in judgment.
6 Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.
A fool's lips enter into contention, and his mouth calleth for strokes.
7 Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.
A fool's mouth is his ruin, and his lips are the snare of his soul.
8 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
The words of a whisperer are as dainty morsels, and they go down into the innermost parts of the belly.
9 Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.
Even one that is slack in his work is brother to him that is a destroyer.
10 Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.
The name of the LORD is a strong tower: the righteous runneth into it, and is set up on high.
11 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.
The rich man's wealth is his strong city, and as a high wall in his own conceit.
12 Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.
Before destruction the heart of a man is haughty, and before honour goeth humility.
13 Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.
He that giveth answer before he heareth, it is folly and confusion unto him.
14 Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?
The spirit of a man will sustain his infirmity; but a broken spirit who can bear?
15 Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.
The heart of the prudent getteth knowledge; and the ear of the wise seeketh knowledge.
16 Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.
A man's gift maketh room for him, and bringeth him before great men.
17 Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.
He that pleadeth his cause first seemeth just; but his neighbour cometh and searcheth him out.
18 Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.
The lot causeth strife to cease, and parteth asunder the contentious.
19 Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.
A brother offended is harder to be won than a strong city; and their contentions are like the bars of a castle.
20 Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.
A man's belly shall be filled with the fruit of his mouth; with the increase of his lips shall he be satisfied.
21 Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
Death and life are in the power of the tongue; and they that indulge it shall eat the fruit thereof.
22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
Whoso findeth a wife findeth a great good, and obtaineth favour of the LORD.
23 Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.
The poor useth entreaties; but the rich answereth impudently.
24 Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.
There are friends that one hath to his own hurt; but there is a friend that sticketh closer than a brother.

< Sananlaskujen 18 >