Sananlaskujen 17
1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
En torr bete, der man låter sig med nöja, är bättre än ett fullt visthus med träto.
2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
En klok tjenare skall råda öfver snöplig barn, och skall utskifta arfvet emellan bröder.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
Såsom elden pröfvar silfret, och ugnen guld, alltså pröfvar Herren hjertan.
4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
En ond menniska aktar uppå onda munnar, och en falsk menniska hörer gerna en skadelig tungo.
5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
Den som den fattiga bespottar, han försmäder hans skapare; och den som gläder sig af annars ofärd, han skall icke ostraffad blifva.
6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
De gamlas krona äro barnabarn, och barnas ära äro deras fäder.
7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
Det står icke en dåra väl att tala om hög ting, mycket mindre en Första, att han gerna ljuger.
8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
Gåfva är en ädelsten; hvart man henne bär, så främjar hon väl.
9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
Den som synd skyler, han förskaffar vänskap; men den som sakena röjer, han gör Förstar oens.
10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
Ord förskräcka mer en förståndigan, än hundrade hugg en dåra.
11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
Ett bittert hjerta söker efter att göra skada; men en grufvelig ängel skall komma öfver honom.
12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
Bättre är möta en björn, den ungarna borttagne äro, än enom dåra i hans galenskap.
13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
Den som vedergäller godt med ondo, af hans hus skall det onda icke återvända.
14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
Begynnelse till träto är såsom ett vatten, det sig utskär; haf alltså du kif fördrag, förr än du der inmängd varder.
15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
Den som den ogudaktiga dömer godan, och den som fördömer den rättfärdiga, de äro både Herranom en styggelse.
16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
Hvad skall en dåre med penningar i handene, efter han icke hafver hjerta till att köpa vishet?
17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
En vän älskar alltid, och en broder varder rönt i nödene.
18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
Det är en dåre, som handena räcker, och går i borgan för sin nästa.
19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
Den som kif älskar, han älskar synd; och den sina dörr höga gör, han far efter olycko.
20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
Ett vrångt hjerta finner intet godt; och den som en ond tungo hafver, han faller i olycko.
21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
En dåre gör sig sjelf sorg, och en dåras fader hafver ingen glädje.
22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
Ett gladt hjerta gör lifvet lustigt; men ett bedröfvadt sinne uttorkar benen.
23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
Den ogudaktige tager gerna hemliga gåfvor, till att böja rättsens väg.
24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
En förståndig man bär sig visliga åt; en dåre kastar ögonen hit och dit.
25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
En galen son är sins faders grämelse, och sine modets bedröfvelse, den honom födt hafver.
26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
Det är icke godt att man oförrättar den rättfärdiga, eller att man slår Förstan, som rätt regerar.
27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
En förnumstig man hafver hof med sitt tal, och en förståndig man håller sin anda.
28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
Om en dåre tigde, vorde han ock vis räknad, och förståndig, om han munnen tillhölle.
