Sananlaskujen 17

1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.

Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.

Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.

vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.

Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.

Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.

Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.

Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.

Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.

Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.

Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.

Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.

Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.

Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.

Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.

Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.

Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.

Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.