Sananlaskujen 17
1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
Better is a dry morsel and quietness therewith, than an house full of feasting with strife.
2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
A servant that dealeth wisely shall have rule over a son that causeth shame, and shall have part in the inheritance among the brethren.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
The fining pot is for silver, and the furnace for gold: but the LORD trieth the hearts.
4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
An evil-doer giveth heed to wicked lips; [and] a liar giveth ear to a mischievous tongue.
5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
Whoso mocketh the poor reproacheth his Maker: [and] he that is glad at calamity shall not be unpunished.
6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
Children’s children are the crown of old men; and the glory of children are their fathers.
7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
Excellent speech becometh not a fool: much less do lying lips a prince.
8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
A gift is [as] a precious stone in the eyes of him that hath it: whithersoever it turneth, it prospereth.
9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
He that covereth a transgression seeketh love: but he that harpeth on a matter separateth chief friends.
10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
A rebuke entereth deeper into one that hath understanding than an hundred stripes into a fool.
11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
An evil man seeketh only rebellion; therefore a cruel messenger shall be sent against him.
12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
Let a bear robbed of her whelps meet a man, rather than a fool in his folly.
13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
Whoso rewardeth evil for good, evil shall not depart from his house.
14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
The beginning of strife is [as] when one letteth out water: therefore leave off contention, before there be quarrelling.
15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
He that justifieth the wicked, and he that condemneth the righteous, both of them alike are an abomination to the LORD.
16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
Wherefore is there a price in the hand of a fool to buy wisdom, seeing he hath no understanding?
17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
A friend loveth at all times, and a brother is born for adversity.
18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
A man void of understanding striketh hands, and becometh surety in the presence of his neighbour.
19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
He loveth transgression that loveth strife: he that raiseth high his gate seeketh destruction.
20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
He that hath a froward heart findeth no good: and he that hath a perverse tongue falleth into mischief.
21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
He that begetteth a fool [doeth it] to his sorrow: and the father of a fool hath no joy.
22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
A merry heart is a good medicine: but a broken spirit drieth up the bones.
23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
A wicked man taketh a gift out of the bosom, to pervert the ways of judgment.
24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
Wisdom is before the face of him that hath understanding: but the eyes of a fool are in the ends of the earth.
25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
A foolish son is a grief to his father, and bitterness to her that bare him.
26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
Also to punish the righteous is not good, [nor] to smite the noble for [their] uprightness.
27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
He that spareth his words hath knowledge: and he that is of a cool spirit is a man of understanding.
28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
Even a fool, when he holdeth his peace, is counted wise: when he shutteth his lips, he is [esteemed as] prudent.
