Sananlaskujen 17
1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
Better is a piece of dry bread, and quiet therewith, than a house full of the sacrifices of contention.
2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
An intelligent servant will have rule over a son that bringeth shame, and among the brothers will he have part of the inheritance.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
The crucible is for silver, and the furnace for gold; but the Lord probeth the hearts.
4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
An evil-doer listeneth to unjust lips: falsehood giveth ear to a tongue that bringeth destruction.
5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
Whoso mocketh the poor blasphemeth his Maker: he that is glad at calamities will not remain unpunished.
6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
The crown of old men are children's children; and the ornament of children are their fathers.
7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
High-toned language is not seemly to a worthless fool: and yet much less the language of falsehood to a noble.
8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
As a precious stone appeareth a bribe in the eyes of him that obtaineth it: whithersoever it turneth, it prospereth.
9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
He that covereth a transgression seeketh love; but he that repeateth a matter separateth confident friends.
10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
A reproof penetrateth more deeply into a wise man, than a hundred stripes into a fool.
11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
Only rebellion doth a bad man seek: therefore a cruel messenger will be sent out against him.
12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
A man may meet a she-bear robbed of her whelps, but not a fool in his folly.
13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
Whoso bestoweth evil in return for good—evil shall not depart from his house.
14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
As one letteth loose [a stream] of water, so is the beginning of strife: therefore before it be enkindled, leave off the contest.
15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
He that declareth the wicked innocent, and he that condemneth the righteous, yea, both of them are equally an abomination to the Lord.
16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
Wherefore is the purchase-money in the hand of a fool to acquire wisdom, seeing he hath no sense?
17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
A friend loveth at all times, and as a brother is he born for [the time of] distress.
18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
A man void of sense pledgeth his hand, and becometh surety for his friend.
19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
He loveth transgression that loveth quarrel; and he that maketh high his door seeketh destruction.
20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
He that hath a froward heart will not find happiness; and he that hath a perverse tongue will fall into evil.
21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
He that begetteth a fool [doth it] to his sorrow; and the father of a worthless fool cannot have any joy.
22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
A merry heart causeth a healthy appearance of the countenance, but a depressed spirit drieth up the bones.
23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
A wicked man taketh a bribe out of the bosom, to pervert the paths of justice.
24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
Wisdom is before him that hath understanding; but the eyes of a fool are at the ends of the earth.
25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
A foolish son is a vexation to his father, and bitterness to her that hath born him.
26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
To punish the just with a fine even is not good, nor to strike the noble [-hearted] for [their] equity.
27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
He that holdeth back his speeches hath knowledge; and he that is sparing of his spirit is a man of understanding.
28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
Even a fool, when he keepeth silence, is counted wise: he that shutteth his lips [is esteemed] a man of understanding.
