Sananlaskujen 17
1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
Bedre en tør Bid Brød med fred end Huset fuldt af Sul med Trætte.
2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
Klog Træl bliver Herre over daarlig Søn og faar lod og del mellem Brødre.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
Digel til Sølv og Ovn til Guld, men den, der prøver Hjerter, er HERREN.
4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
Den onde hører paa onde Læber, Løgneren lytter til giftige Tunger.
5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
Hvo Fattigmand spotter, haaner hans Skaber, den skadefro slipper ikke for Straf.
6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
De gamles Krone er Børnebørn, Sønners Stolthed er Fædre.
7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
Ypperlig Tale er ej for en Daare, end mindre da Løgn for den, som er ædel.
8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
Som en Troldsten er Gave i Giverens Øjne; hvorhen den end vender sig, gør den sin Virkning.
9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
Den, der dølger en Synd, søger Venskab, men den, der ripper op i en Sag, skiller Venner.
10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
Bedre virker Skænd paa forstandig end hundrede Slag paa en Taabe.
11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
Den onde har kun Genstridighed for, men et skaanselsløst Bud er udsendt imod ham.
12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
Man kan møde en Bjørn, hvis Unger er taget, men ikke en Taabe udi hans Daarskab.
13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
Den, der gengælder godt med ondt, fra hans Hus skal Vanheld ej vige.
14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
At yppe Strid er at aabne for Vand, hold derfor inde, før Strid bryder løs.
15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
At frikende skyldig og dømme uskyldig, begge Dele er HERREN en Gru.
16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
Hvad hjælper Penge i Taabens Haand til at købe ham Visdom, naar Viddet mangler?
17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
Ven viser Kærlighed naar som helst, Broder fødes til Hjælp i Nød.
18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
Mand uden Vid giver Haandslag og gaar i Borgen for Næsten.
19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
Ven af Kiv er Ven af Synd; at højne sin Dør er at attraa Fald.
20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
Ej finder man Lykke, naar Hjertet er vrangt, man falder i Vaade, naar Tungen er falsk.
21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
Den, der avler en Taabe, faar Sorg, Daarens Fader er ikke glad.
22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
Glad Hjerte er godt for Legemet, nedslaaet Sind suger Marv af Benene.
23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
Den gudløse tager Gave i Løn for at bøje Rettens Gænge.
24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
Visdom staar den forstandige for Øje, Taabens Blik er ved Jordens Ende.
25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
Taabelig Søn er sin Faders Sorg, Kvide for hende, som fødte ham.
26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
At straffe den, der har Ret, er ilde, værre endnu at slaa de ædle.
27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
Den, som har Kundskab tøjler sin Tale, Mand med Forstand er koldblodig.
28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
Selv Daaren, der tier, gælder for viis, forstandig er den, der lukker sine Læber.
