Sananlaskujen 17
1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
Bolji je zalogaj suha kruha s mirom nego sa svađom kuća puna žrtvene pečenke.
2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
Razuman sluga vlada nad sinom sramotnim i s braćom će dijeliti baštinu.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
Taljika je za srebro i peć za zlato, a srca iskušava Jahve sam.
4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
Zločinac rado sluša usne prijevarne, i lažac spremno prisluškuje pogubnu jeziku.
5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
Tko se ruga siromahu, podruguje se Stvoritelju njegovu, i tko se veseli nesreći, ne ostaje bez kazne.
6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
Unuci su vijenac starcima, a sinovima ures oci njihovi.
7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
Ne dolikuje budali uzvišena besjeda, a još manje odličniku usne lažljive.
8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
Dar je čarobni kamen u očima onoga koji ga daje: kamo se god okrene, uspijeva.
9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
Tko prikriva prijestup, traži ljubav, a tko glasinu širi, razgoni prijatelje.
10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
Razumna se ukor jače doima nego bezumna stotina udaraca.
11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
Opak čovjek ide samo za zlom, ali se okrutan glasnik šalje na nj.
12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
Bolje je nabasati na medvjedicu kojoj ugrabiše mlade nego na bezumnika u njegovoj ludosti.
13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
Tko dobro zlom uzvraća neće ukloniti nesreću od doma svojeg.
14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
Zametnuti svađu isto je kao pustiti poplavu: stoga prije nego svađa izbije, udalji se!
15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
Tko opravdava krivoga i tko osuđuje pravoga, obojica su mrski Jahvi.
16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
Čemu novac u ruci bezumnomu? Da njime mudrost kupi, kad nema razbora!
17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
Prijatelj ljubi u svako vrijeme, a u nevolji i bratom postaje.
18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
Nerazuman čovjek daje ruku i jamči pred svojim bližnjim.
19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
Grijeh ljubi tko ljubi svađu, i tko visoko diže svoja vrata, traži propast.
20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
Opak srcem ne nalazi sreće, i komu je jezik zao, zapada u nesreću.
21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
Tko rodi bezumna, na tugu mu je; a nije veseo ni otac budale.
22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
Veselo je srce izvrstan lijek, a neveseo duh suši kosti.
23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
Opaki prima dar iz njedara da bi iskrivio putove pravici.
24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
Razuman ima mudrost pred sobom, a bezumniku su oči na kraj zemlje.
25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
Briga je ocu bezuman sin i žalost roditeljki svojoj.
26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
Ne valja kažnjavati pravednika, a nije pravo ni tući odličnike.
27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
Tko usteže svoje riječi, razumije mudrost, i razuman je čovjek mirna duha.
28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
I luđak se smatra mudrim kada šuti i razumnim kad susteže svoje usne.
