Sananlaskujen 16
1 Ihmisen ovat mielen aivoittelut, mutta Herralta tulee kielen vastaus.
Hominis est animam præparare: et Domini gubernare linguam.
2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget.
Omnes viæ hominis patent oculis eius: spirituum ponderator est Dominus.
3 Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.
Revela Domino opera tua, et dirigentur cogitationes tuæ.
4 Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.
Universa propter semetipsum operatus est Dominus: impium quoque ad diem malum.
5 Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.
Abominatio Domini est omnis arrogans: etiamsi manus ad manum fuerit, non est innocens. Initium viæ bonæ, facere iustitiam: accepta est autem apud Deum magis, quam immolare hostias.
6 Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään.
Misericordia et veritate redimitur iniquitas: et in timore Domini declinatur a malo.
7 Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa.
Cum placuerint Domino viæ hominis, inimicos quoque eius convertet ad pacem.
8 Parempi vähä vanhurskaudessa kuin suuret voitot vääryydessä.
Melius est parum cum iustitia, quam multi fructus cum iniquitate.
9 Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.
Cor hominis disponit viam suam: sed Domini est dirigere gressus eius.
10 Kuninkaan huulilla on jumalallinen ratkaisu; hänen suunsa ei petä tuomitessaan.
Divinatio in labiis regis, in iudicio non errabit os eius.
11 Puntari ja oikea vaaka ovat Herran, hänen tekoaan ovat kaikki painot kukkarossa.
Pondus et statera iudicia Domini sunt: et opera eius omnes lapides sacculi.
12 Jumalattomuuden teko on kuninkaille kauhistus, sillä vanhurskaudesta valtaistuin vahvistuu.
Abominabiles regi qui agunt impie: quoniam iustitia firmatur solium.
13 Vanhurskaat huulet ovat kuninkaille mieleen, ja oikein puhuvaa he rakastavat.
Voluntas regum labia iusta: qui recta loquitur, diligetur:
14 Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja, mutta sen lepyttää viisas mies.
Indignatio regis, nuncii mortis: et vir sapiens placabit eam.
15 Kuninkaan kasvojen valo on elämäksi, ja hänen suosionsa on kuin keväinen sadepilvi.
In hilaritate vultus regis, vita: et clementia eius quasi imber serotinus.
16 Parempi kultaa on hankkia viisautta, kalliimpi hopeata hankkia ymmärrystä.
Posside sapientiam, quia auro melior est: et acquire prudentiam, quia pretiosior est argento.
17 Oikeamielisten tie välttää onnettomuuden; henkensä saa pitää, joka pitää vaelluksestansa vaarin.
Semita iustorum declinat mala: custos animæ suæ servat viam suam.
18 Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.
Contritionem præcedit superbia: et ante ruinam exaltatur spiritus.
19 Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa.
Melius est humiliari cum mitibus, quam dividere spolia cum superbis.
20 Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!
Eruditus in verbo reperiet bona: et qui sperat in Domino, beatus est.
21 Jolla on viisas sydän, sitä ymmärtäväiseksi sanotaan, ja huulten suloisuus antaa opetukselle tehoa.
Qui sapiens est corde, appellabitur prudens: et qui dulcis eloquio, maiora percipiet.
22 Ymmärrys on omistajalleen elämän lähde, mutta hulluus on hulluille kuritus.
Fons vitæ eruditio possidentis: doctrina stultorum fatuitas.
23 Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle.
Cor sapientis erudiet os eius: et labiis eius addet gratiam.
24 Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.
Favus mellis, composita verba: dulcedo animæ, sanitas ossium.
25 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Est via quæ videtur homini recta: et novissima eius ducunt ad mortem.
26 Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen, sillä oma suu panee hänelle pakon.
Anima laborantis laborat sibi, quia compulit eum os suum:
27 Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta; hänen huulillaan on kuin polttava tuli.
Vir impius fodit malum, et in labiis eius ignis ardescit.
28 Kavala mies rakentaa riitaa, ja panettelija erottaa ystävykset.
Homo perversus suscitat lites: et verbosus separat principes.
29 Väkivallan mies viekoittelee lähimmäisensä ja vie hänet tielle, joka ei ole hyvä.
Vir iniquus lactat amicum suum: et ducit eum per viam non bonam.
30 Joka silmiänsä luimistelee, sillä on kavaluus mielessä; joka huulensa yhteen puristaa, sillä on paha valmiina.
Qui attonitis oculis cogitat prava, mordens labia sua perficit malum.
31 Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä.
Corona dignitatis senectus, quæ in viis iustitiæ reperietur.
32 Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja mielensä hillitseväinen parempi kuin kaupungin valloittaja.
Melior est patiens viro forti: et qui dominatur animo suo, expugnatore urbium.
33 Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu.
Sortes mittuntur in sinum, sed a Domino temperantur.
