Sananlaskujen 15
1 Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.
Ett mjukt svar stillar vrede; men ett hårdt ord kommer harm åstad.
2 Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.
De visas tunga gör lärdomen ljuflig; de dårars mun utsputar alltid galenskap.
3 Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.
Herrans ögon skåda i all rum, både onda och goda.
4 Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.
En helsosam tunga är lifsens trä; men en lögnaktig gör hjertans sorg.
5 Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.
En dåre lastar sins faders tuktan; men den som tager vid straff, han varder klok.
6 Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.
Uti dens rättfärdigas hus äro ägodelar nog; men uti dens ogudaktigas tilldrägt är förderf.
7 Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.
De visas mun utströr god råd; men de dårars hjerta är icke så.
8 Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.
Dens ogudaktigas offer är Herranom en styggelse; men de frommas bön är honom behagelig.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.
Dens ogudaktigas väg är Herranom en styggelse; men den der far efter rättfärdighet, han varder älskad.
10 Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
Det är en ond tuktan, öfvergifva vägen; och den der straff hatar, han måste dö.
Helvete och förderf är för Herranom; huru mycket mer menniskornas hjerta? (Sheol h7585)
12 Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.
En bespottare älskar icke den honom straffar, och går icke till den visa.
13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.
Ett gladt hjerta gör ett blidt ansigte; men när hjertat bekymradt är, så faller ock modet.
14 Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.
Ett klokt hjerta handlar visliga; men de öfverdådige dårar regera dårliga.
15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
En bedröfvad menniska hafver aldrig en god dag; men ett godt mod är ett dageligit gästabåd.
16 Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
Bättre är något lite med Herrans fruktan, än en stor skatt med oro.
17 Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
Bättre är en rätt kål med kärlek, än en gödd oxe med hat.
18 Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.
En sticken man kommer träto åstad; men en tålig man stillar kif.
19 Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.
Dens latas väg är full med törne; men de frommas väg är väl slät.
20 Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.
En vis son fröjdar fadren, och en galen menniska skämmer sina moder.
21 Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.
Enom dåra är galenskapen en glädje; men en förståndig man blifver på rätta vägenom.
22 Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.
De anslag varda till intet, der icke råd är med; men der månge rådgifvare äro, blifva de beståndande.
23 Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!
Det är enom glädje, att man honom skäliga svarar, och ett ord i sinom tid är ganska täckeligit.
Lifsens väg leder den visa uppåt, på det han skall undvika helvetet, som nedatill är. (Sheol h7585)
25 Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.
Herren skall nederslå de högfärdigas hus, och stadfästa enkones gränso.
26 Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.
De argas anslog äro Herranom en styggelse; men ett skäligit tal är täckt.
27 Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.
Men girige förstörer sitt eget hus; men den som mutor hatar, han skall lefva.
28 Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.
Dens rättfärdigas hjerta betänker, hvad svaras skall; men de ogudaktigas mun utöser ondt.
29 Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.
Herren är långt ifrå de ogudaktiga; men de rättfärdigas bön hörer han.
30 Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.
Ett blidt ansigte gläder hjertat; ett godt ryckte gör benen fet.
31 Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
Det öra, som hörer lifsens straff, det skall bo ibland de visa.
32 Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
Den som icke låter sig aga, han gör sig sjelf till intet; men den som straff hörer han varder klok.
33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Herrans fruktan är en tuktan till vishet, och förr än man till äro kommer, måste man lida.
