Sananlaskujen 15
1 Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.
Odgovor blag utišava gnjev, a rijeè prijeka podiže srdnju.
2 Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.
Jezik mudrijeh ljudi ukrašava znanje, a usta bezumnijeh prosipaju bezumlje.
3 Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.
Oèi su Gospodnje na svakom mjestu gledajuæi zle i dobre.
4 Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.
Zdrav je jezik drvo životno, a opaèina s njega kršenje od vjetra.
5 Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.
Lud se ruga nastavom oca svojega; a ko prima ukor, biva pametan.
6 Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.
U kuæi pravednikovoj ima mnogo blaga; a u dohotku je bezbožnikovu rasap.
7 Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.
Usne mudrijeh ljudi siju znanje, a srce bezumnièko ne èini tako.
8 Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.
Žrtva je bezbožnièka gad Gospodu, a molitva pravednijeh ugodna mu je.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.
Gad je Gospodu put bezbožnikov; a ko ide za pravdom, njega ljubi.
10 Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
Karanje je zlo onome ko ostavlja put; koji mrzi na ukor, umrijeæe.
Pakao je i pogibao pred Gospodom, akamoli srca sinova èovjeèijih. (Sheol h7585)
12 Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.
Potsmjevaè ne ljubi onoga ko ga kori, niti ide k mudrima.
13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.
Veselo srce veseli lice, a žalost u srcu obara duh.
14 Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.
Srce razumno traži znanje, a usta bezumnijeh ljudi naslaðuju se bezumljem.
15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
Svi su dani nevoljnikovi zli; a ko je vesela srca, na gozbi je jednako.
16 Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
Bolje je malo sa strahom Gospodnjim nego veliko blago s nemirom.
17 Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
Bolje je jelo od zelja gdje je ljubav nego od vola ugojena gdje je mržnja.
18 Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.
Èovjek gnjevljiv zameæe raspru; a ko je spor na gnjev, utišava svaðu.
19 Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.
Put je lijenoga kao ograda od trnja, a staza je pravednijeh nasuta.
20 Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.
Mudar je sin radost ocu, a èovjek bezuman prezire mater svoju.
21 Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.
Bezumlje je radost bezumniku, a razuman èovjek hodi pravo.
22 Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.
Namjere se rasipaju kad nema savjeta, a tvrdo stoje gdje je mnogo savjetnika.
23 Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!
Raduje se èovjek odgovorom usta svojih, i rijeè u vrijeme kako je dobra!
Put k životu ide gore razumnome da se saèuva od pakla ozdo. (Sheol h7585)
25 Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.
Gospod raskopava kuæu ponositima, a meðu udovici utvrðuje.
26 Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.
Mrske su Gospodu misli zle, a besjede èistijeh mile su.
27 Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.
Lakomac zatire svoju kuæu, a ko mrzi na poklone živ æe biti.
28 Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.
Srce pravednikovo premišlja šta æe govoriti, a usta bezbožnièka rigaju zlo.
29 Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.
Daleko je Gospod od bezbožnijeh, a molitvu pravednijeh èuje.
30 Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.
Vid oèinji veseli srce, dobar glas goji kosti.
31 Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
Uho koje sluša karanje životno nastavaæe meðu mudrima.
32 Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
Ko odbacuje nastavu, ne mari za dušu svoju; a ko sluša karanje, biva razuman.
33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Strah je Gospodnji nastava k mudrosti, i prije slave ide smjernost.
