Sananlaskujen 15
1 Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.
La risposta dolce acqueta il cruccio; Ma la parola molesta fa montar l'ira.
2 Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.
La scienza adorna la lingua de' savi; Ma la bocca degli stolti sgorga follia.
3 Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.
Gli occhi del Signore [sono] in ogni luogo; Riguardando i malvagi ed i buoni.
4 Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.
La medicina della lingua [è] un albero di vita; Ma la sovversione [che avviene] per essa [è simile ad] un fracasso [fatto] dal vento.
5 Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.
Lo stolto disdegna la correzion di suo padre; Ma chi osserva la riprensione diventerà avveduto.
6 Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.
Nella casa del giusto [vi sono] di gran facoltà; Ma [vi è] dissipazione nell'entrate dell'empio.
7 Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.
Le labbra de' savi spandono scienza; Ma non [fa già] così il cuor degli stolti.
8 Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.
Il sacrificio degli empi [è] cosa abbominevole al Signore; Ma l'orazione degli [uomini] diritti gli [è] cosa grata.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.
La via dell'empio [è] cosa abbominevole al Signore; Ma egli ama chi procaccia giustizia.
10 Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
La correzione [è] spiacevole a chi lascia la [diritta] via; Chi odia la riprensione morrà.
L'inferno e il luogo della perdizione [son] davanti al Signore; Quanto più i cuori de' figliuoli degli uomini! (Sheol h7585)
12 Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.
Lo schernitore non ama che altri lo riprenda, [E] non va a' savi.
13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.
Il cuore allegro abbellisce la faccia; Ma per lo cordoglio lo spirito è abbattuto.
14 Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.
Il cuor dell'[uomo] intendente cerca la scienza; Ma la bocca degli stolti si pasce di follia.
15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
Tutti i giorni dell'afflitto [son] cattivi; Ma chi è allegro di cuore [è come in] un convito perpetuo.
16 Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
Meglio [vale] poco col timor del Signore, Che gran tesoro con turbamento.
17 Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
Meglio [vale] un pasto d'erbe, ove [sia] amore, Che di bue ingrassato, ove [sia] odio.
18 Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.
L'uomo iracondo muove contese; Ma chi è lento all'ira acqueta le risse.
19 Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.
La via del pigro [è] come una siepe di spine; Ma la via degli [uomini] diritti [è] elevata.
20 Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.
Il figliuol savio rallegra il padre; Ma l'uomo stolto sprezza sua madre.
21 Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.
La follia [è] allegrezza al[l'uomo] scemo di senno; Ma l'uomo intendente cammina dirittamente.
22 Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.
I disegni son renduti vani dove non [è] consiglio; Ma sono stabili dove [è] moltitudine di consiglieri.
23 Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!
L'uomo riceve allegrezza della risposta della sua bocca; E quant'[è] buona una parola [detta] al suo tempo!
La via della vita [va] in su all'uomo intendente, Per ritrarsi dall'inferno [che è] a basso. (Sheol h7585)
25 Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.
Il Signore spianta la casa de' superbi; Ma stabilisce il confine della vedova.
26 Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.
I pensieri malvagi [son] cosa abbominevole al Signore; Ma i detti [che gli son] piacevoli [sono] i puri.
27 Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.
Chi è dato a cupidigia dissipa la sua casa; Ma chi odia i presenti viverà.
28 Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.
Il cuor del giusto medita [ciò che ha] da rispondere; Ma la bocca degli empi sgorga cose malvage.
29 Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.
Il Signore [è] lontano dagli empi; Ma egli esaudisce l'orazione de' giusti.
30 Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.
La luce degli occhi rallegra il cuore; La buona novella ingrassa le ossa.
31 Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
L'orecchio che ascolta la riprensione della vita Dimorerà per mezzo i savi.
32 Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
Chi schifa la correzione disdegna l'anima sua; Ma chi ascolta la riprensione acquista senno.
33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Il timor del Signore [è] ammaestramento di sapienza; E l'umiltà [va] davanti alla gloria.
