< Sananlaskujen 15 >

1 Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.
Et mildt Svar dæmper Vrede; men et bittert Ord vækker Fortørnelse.
2 Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.
De vises Tunge giver god Kundskab, men Daarers Mund udgyder Taabelighed.
3 Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.
Herrens Øjne ere alle Vegne, og de beskue onde og gode.
4 Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.
Tungens Blidhed er et Livsens Træ; men Forvendthed ved den er Sønderknuselse i Aanden.
5 Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.
Daaren foragter sin Faders Tugtelse; men den, som agter paa Revselse, handler klogt.
6 Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.
I den retfærdiges Hus er meget Gods; men der er Forstyrrelse i den ugudeliges Indtægt.
7 Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.
De vises Læber udstrø Kundskab; men Daarernes Hjerte er ikke saa.
8 Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.
De ugudeliges Offer er Herren en Vederstyggelighed; men de oprigtiges Bøn er ham en Velbehagelighed.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.
De ugudeliges Vej er Herren en Vederstyggelighed; men den, som stræber efter Retfærdighed, elsker han:
10 Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
Streng Tugt venter den, som forlader Stien; den, som hader Irettesættelse, skal dø.
11 Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet. (Sheol h7585)
Dødsriget og Afgrunden ligge aabenbare for Herren, meget mere Menneskens Børns Hjerter. (Sheol h7585)
12 Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.
En Spotter elsker ikke den, som sætter ham i Rette, han gaar ikke til de vise.
13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.
Et glad Hjerte gør Ansigtet livligt; men ved Hjertets Bekymring nedslaas Modet.
14 Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.
Den forstandiges Hjerte søger Kundskab, men Daarers Mund finder Behag i Taabelighed.
15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
Alle den elendiges Dage ere onde; men et glad Hjerte er et bestandigt Gæstebud.
16 Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
Bedre er lidet med Herrens Frygt end stort Liggendefæ med Uro.
17 Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
Bedre er en Ret grønne Urter, naar der er Kærlighed hos, end en fed Okse, naar der er Had hos.
18 Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.
En hidsig Mand opvækker Trætte, men en langmodig dæmper Kiv.
19 Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.
Den lades Vej er som et Tjørnegærde; men de oprigtiges Sti er banet.
20 Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.
En viis Søn glæder sin Fader; men et daarligt Menneske foragter sin Moder.
21 Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.
Daarskab er en Glæde for den, som fattes Forstand, men en forstandig Mand vandrer ret frem.
22 Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.
Anslag blive til intet, naar der ikke er holdt Raad; men hvor der er mange Raadgivere, der bestaa de.
23 Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!
Glæde har en Mand af sin Munds Svar; og et Ord i rette Tid — hvor godt!
24 Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on. (Sheol h7585)
Livsens Vej opadtil gaar den forstandige for at undgaa Dødsriget nedadtil. (Sheol h7585)
25 Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.
Herren nedriver de hovmodiges Hus; men han stadfæster Enkens Landemærke.
26 Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.
Den ondes Anslag ere Herren en Vederstyggelighed; men Lifligheds Ord ere rene.
27 Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.
Den, som jager efter Vinding, forstyrrer sit Hus; men den, som hader Gaver, skal leve.
28 Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.
Den retfærdiges Hjerte betænker sig paa at svare; men de ugudeliges Mund udgyder onde Ting.
29 Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.
Herren er langt borte fra de ugudelige, men hører de retfærdiges Bøn.
30 Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.
Lys for Øjnene glæder Hjertet; et godt Budskab giver Marv i Benene.
31 Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
Det Øre, som hører efter Irettesættelse til Livet, han tager Bo midt iblandt de vise.
32 Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
Den, som lader Tugt fare, foragter sin Sjæl; men den, som hører efter Irettesættelse, forhverver sig Forstand.
33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Herrens Frygt er Tugt til Visdom, og Ydmyghed gaar foran Ære.

< Sananlaskujen 15 >