Sananlaskujen 14
1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
Kvinners visdom bygger sitt hus, men dårskap river det ned med sine hender.
2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
Den som vandrer i opriktighet, frykter Herren; men den som går krokveier, forakter ham.
3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
I dårens munn er et ris for hans overmot, men de vises leber er deres vern.
4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
Hvor det ingen okser er, der er krybben tom; men rikelig vinning kommer ved oksens kraft.
5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
Trofast vidne lyver ikke, men den som taler løgn, er et falskt vidne.
6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
Spotteren søker visdom, men finner den ikke; men for den forstandige er kunnskap lett å vinne.
7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
Når du går fra en dåre, har du ikke funnet forstand på hans leber.
8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
Den klokes visdom er at han forstår sin vei, men dårers dårskap er at de bedrar sig selv.
9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
Dårer spottes av sitt eget skyldoffer, men blandt de opriktige råder Guds velbehag.
10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
Hjertet kjenner sin egen bitre smerte, og i dets glede blander ingen fremmed sig.
11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
De ugudeliges hus skal ødelegges, men de opriktiges telt skal blomstre.
12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Mangen vei tykkes en mann rett, men enden på det er dødens veier.
13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
Endog under latter har hjertet smerte, og enden på gleden er sorg.
14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
Av sin ferd skal den frafalne mettes, og en god mann holder sig borte fra ham.
15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
Den enfoldige tror hvert ord, men den kloke akter på sine skritt.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
Den vise frykter og holder sig fra det onde, men dåren er overmodig og trygg.
17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
Den bråsinte gjør dårskap, og en svikefull mann blir hatet.
18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
De enfoldige har fått dårskap i arv, men de kloke krones med kunnskap.
19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
De onde må bøie sig for de gode, og de ugudelige ved den rettferdiges porter.
20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
Endog av sin venn blir den fattige hatet; men de som elsker en rik, er mange.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
Den som forakter sin næste, synder; men salig er den som ynkes over arminger.
22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
Skal ikke de fare vill som tenker ut det som ondt er? Men miskunnhet og trofasthet times dem som optenker godt.
23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
Ethvert møiefullt arbeid gir vinning, men tomt snakk fører bare til tap.
24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
De vises rikdom er deres krone, men dårenes dårskap er og blir dårskap.
25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
Et sanndru vidne frelser liv, men den som taler løgn, er full av svik.
26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
Den som frykter Herren, har et sterkt vern, og for hans barn skal Herren være en tilflukt.
27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
Å frykte Herren er en livsens kilde, så en slipper fra dødens snarer.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
Meget folk er kongens ære, men mangel på folk er fyrstens fall.
29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
Den langmodige har stor forstand, men den bråsinte viser stor dårskap.
30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
Et saktmodig hjerte er legemets liv, men hissighet er råttenhet i benene.
31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
Den som trykker en arming, håner hans skaper, men den som har medynk med den fattige, ærer skaperen.
32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
Når ulykken rammer den ugudelige, kastes han over ende; men den rettferdige er frimodig i døden.
33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
I den forstandiges hjerte holder visdommen sig stille, men i dårers indre gir den sig til kjenne.
34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
Rettferdighet ophøier et folk, men synden er folkenes vanære.
35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
En klok tjener vinner kongens yndest, men over en dårlig tjener kommer hans vrede.
