Sananlaskujen 14
1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
Sapiens mulier ædificat domum suam: insipiens extructam quoque manibus destruet.
2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
Ambulans recto itinere, et timens Deum, despicitur ab eo, qui infami graditur via.
3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
In ore stulti virga superbiæ: labia autem sapientium custodiunt eos.
4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
Ubi non sunt boves, præsepe vacuum est: ubi autem plurimæ segetes, ibi manifesta est fortitudo bovis.
5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
Testis fidelis non mentitur: profert autem mendacium dolosus testis.
6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
Quærit derisor sapientiam, et non invenit: doctrina prudentium facilis.
7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
Vade contra virum stultum, et nescit labia prudentiæ.
8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
Sapientia callidi est intelligere viam suam: et imprudentia stultorum errans.
9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
Stultus illudet peccatum, et inter iustos morabitur gratia.
10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
Cor quod novit amaritudinem animæ suæ, in gaudio eius non miscebitur extraneus.
11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
Domus impiorum delebitur: tabernacula vero iustorum germinabunt.
12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Est via, quæ videtur homini iusta: novissima autem eius deducunt ad mortem.
13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
Risus dolore miscebitur, et extrema gaudii luctus occupat.
14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
Viis suis replebitur stultus, et super eum erit vir bonus.
15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
Innocens credit omni verbo: astutus considerat gressus suos. Filio doloso nihil erit boni: servo autem sapienti prosperi erunt actus, et dirigetur via eius.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
Sapiens timet, et declinat a malo: stultus transilit, et confidit.
17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
Impatiens operabitur stultitiam: et vir versutus odiosus est.
18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
Possidebunt parvuli stultitiam, et expectabunt astuti scientiam.
19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
Iacebunt mali ante bonos: et impii ante portas iustorum.
20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
Etiam proximo suo pauper odiosus erit: amici vero divitum multi.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
Qui despicit proximum suum, peccat: qui autem miseretur pauperis, beatus erit. Qui credit in Domino, misericordiam diligit.
22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
Errant qui operantur malum: misericordia et veritas præparant bona.
23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
In omni opere erit abundantia: ubi autem verba sunt plurima, ibi frequenter egestas.
24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
Corona sapientium, divitiæ eorum: fatuitas stultorum, imprudentia.
25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
Liberat animas testis fidelis: et profert mendacia versipellis.
26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
In timore Domini fiducia fortitudinis, et filiis eius erit spes.
27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
Timor Domini fons vitæ, ut declinent a ruina mortis.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
In multitudine populi dignitas regis: et in paucitate plebis ignominia principis.
29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
Qui patiens est, multa gubernatur prudentia: qui autem impatiens est, exaltat stultitiam suam.
30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
Vita carnium, sanitas cordis: putredo ossium, invidia.
31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
Qui calumniatur egentem, exprobrat Factori eius: honorat autem eum, qui miseretur pauperis.
32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
In malitia sua expelletur impius: sperat autem iustus in morte sua.
33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
In corde prudentis requiescit sapientia, et indoctos quosque erudiet.
34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
Iustitia elevat gentem: miseros autem facit populos peccatum.
35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
Acceptus est regi minister intelligens: iracundiam eius inutilis sustinebit.
