Sananlaskujen 14
1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
Durch weise Weiber wird das Haus erbaut; eine Närrin aber zerbricht's mit ihrem Tun.
2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
Wer den HERRN fürchtet, der wandelt auf rechter Bahn; wer ihn aber verachtet, der geht auf Abwegen.
3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
Narren reden tyrannisch; aber die Weisen bewahren ihren Mund.
4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
Wo nicht Ochsen sind, da ist die Krippe rein; aber wo der Ochse geschäftig ist, da ist viel Einkommen.
5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
Ein treuer Zeuge lügt nicht; aber ein Falscher Zeuge redet frech Lügen.
6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
Der Spötter sucht Weisheit, und findet sie nicht; aber dem Verständigen ist die Erkenntnis leicht.
7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
Gehe von dem Narren; denn du lernst nichts von ihm.
8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
Das ist des Klugen Weisheit, daß er auf seinen Weg merkt; aber der Narren Torheit ist eitel Trug.
9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
Die Narren treiben das Gespött mit der Sünde; aber die Frommen haben Lust an den Frommen.
10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
Das Herz kennt sein eigen Leid, und in seine Freude kann sich kein Fremder mengen.
11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
Das Haus der Gottlosen wird vertilgt; aber die Hütte der Frommen wird grünen.
12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Es gefällt manchem ein Weg wohl; aber endlich bringt er ihn zum Tode.
13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
Auch beim Lachen kann das Herz trauern, und nach der Freude kommt Leid.
14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
Einem losen Menschen wird's gehen wie er handelt; aber ein Frommer wird über ihn sein.
15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
Ein Unverständiger glaubt alles; aber ein Kluger merkt auf seinen Gang.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
Ein Weiser fürchtet sich und meidet das Arge; ein Narr aber fährt trotzig hindurch.
17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
Ein Ungeduldiger handelt töricht; aber ein Bedächtiger haßt es.
18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
Die Unverständigen erben Narrheit; aber es ist der Klugen Krone, vorsichtig handeln.
19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
Die Bösen müssen sich bücken vor dem Guten und die Gottlosen in den Toren des Gerechten.
20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
Einen Armen hassen auch seine Nächsten; aber die Reichen haben viele Freunde.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
Der Sünder verachtet seinen Nächsten; aber wohl dem, der sich der Elenden erbarmt!
22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
Die mit bösen Ränken umgehen, werden fehlgehen; die aber Gutes denken, denen wird Treue und Güte widerfahren.
23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
Wo man arbeitet, da ist genug; wo man aber mit Worten umgeht, da ist Mangel.
24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
Den Weisen ist ihr Reichtum eine Krone; aber die Torheit der Narren bleibt Torheit.
25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
Ein treuer Zeuge errettet das Leben; aber ein falscher Zeuge betrügt.
26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
Wer den HERRN fürchtet, der hat eine sichere Festung, und seine Kinder werden auch beschirmt.
27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
Die Furcht des HERRN ist eine Quelle des Lebens, daß man meide die Stricke des Todes.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
Wo ein König viel Volks hat, das ist seine Herrlichkeit; wo aber wenig Volks ist, das macht einen Herrn blöde.
29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
Wer geduldig ist, der ist weise; wer aber ungeduldig ist, der offenbart seine Torheit.
30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
Ein gütiges Herz ist des Leibes Leben; aber Neid ist Eiter in den Gebeinen.
31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
Wer dem Geringen Gewalt tut, der lästert desselben Schöpfer; aber wer sich des Armen erbarmt, der ehrt Gott.
32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
Der Gottlose besteht nicht in seinem Unglück; aber der Gerechte ist auch in seinem Tod getrost.
33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
Im Herzen des Verständigen ruht Weisheit, und wird offenbar unter den Narren.
34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
Gerechtigkeit erhöhet ein Volk; aber die Sünde ist der Leute Verderben.
35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
Ein kluger Knecht gefällt dem König wohl; aber einem schändlichen Knecht ist er feind.
