Sananlaskujen 14
1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
Ein Haus baut sich Frau Weisheit; die Torheit reißt's mit ihrer Hand zusammen.
2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
Wer in Geradheit wandelt, der hat Furcht vorm Herrn; wer krumme Wege geht, verachtet ihn.
3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
Im Torenmund liegt eine Angelrute; den Weisen dienen ihre Lippen zur Bewahrung.
4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
Wenn keine Rinder da, so bleibt die Krippe sauber; doch durch der Stiere Kraft wird reichlicher Ertrag.
5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
Nicht trügt der Wahrheit Zeuge; doch Lügen spricht der falsche Zeuge.
6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
Nach Weisheit sucht der Spötter, doch vergeblich; Erkenntnis ist für Kluge etwas Leichtes.
7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
Geh aus dem Weg dem Toren! Dann mußt du nicht Bekanntschaft mit dem Anwalt machen.
8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
Des Klugen Vorsicht ist es, auf den Weg zu achten; der Toren Leichtsinn bringt Enttäuschung.
9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
Die Schuld vermittelt zwischen Schurken, und zwischen Redlichen der gute Wille.
10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
Das Herz kennt seinen Seelenschmerz am besten; und auch in seine Freude kann ein Fremder sich nicht mischen.
11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
Das Haus der Frevler wird vertilgt; der Redlichen Gezelt erblüht.
12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Gar mancher Weg dünkt einem Mann gerade; doch schließlich sind es Todeswege.
13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
Sogar beim Lachen kann das Herz sich grämen; der Freude Ende ist oft Gram.
14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
Der Eingebildete wird satt von seinen Wegen, der Tüchtige von seinen Werken.
15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
Der Törichte traut jedem Ding; ein kluger Mann geht einer Sache auf den Grund.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
Der Weise fürchtet sich und meidet die Gefahr; der Tor geht eine Wette mit ihr ein und fühlt sich sicher.
17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
Der Ungeduldige macht Törichtes; ein ränkevoller Mensch wird nur gehaßt.
18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
Die Toren haben Torheit im Besitz; der Klugen Diadem ist Einsicht.
19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
Vor Gutem müssen sich die Schlechten beugen, und Frevler sitzen an des Frommen Türen.
20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
Selbst seinem Freunde ist der Arme widerwärtig; doch derer, die den Reichen lieben, sind es viele.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
Wer seinen Nächsten nicht beachtet, der versündigt sich; wohl dem, der sich der Elenden erbarmt!
22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
Die Böses planen, täuschen sich auch gegenseitig; doch Lieb und Treue herrscht bei denen, die da Gutes planen.
23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
Durch Arbeit nur schafft man Gewinn, doch bloßes Reden führt zu nichts.
24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
Der Klugen Diadem ist ihre Klugheit; der Toren Diadem ist Torheit.
25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
Ein Lebensretter ist der Wahrheit Zeuge; wer Lügen spricht, bewirkt Enttäuschung.
26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
An Gottesfurcht besitzt man eine starke Burg; so kann man Schutz den eigenen Kindern bieten.
27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
Die Furcht des Herrn - ein Lebensborn, daß man des Todes Stricke meide.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
Des Königs Ruhm besteht in seines Volkes Massen; vom Leutemangel kommt des Fürsten Sturz.
29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
Wer langmütig, ist reich an Einsicht; wer ungeduldig, steigert seine Torheit.
30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
Des Leibes Leben ist gelassener Sinn; wie Wurmfraß im Gebein ist Leidenschaft.
31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
Wer den Geringen drückt, der lästert dessen Schöpfer; doch wer des Armen sich erbarmt, der gibt ihm Ehre.
32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
Der Frevler wird durch seine Schlechtigkeit gestürzt; der Fromme hat bei seinem Tod noch Hoffnung.
33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
In eines Klugen Herzen ruht die Weisheit stille; sie wird verurteilt bei den Toren.
34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
Die Tugend führt ein Volk zur Höhe; Krebsschaden der Nationen ist das Laster.
35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
Die Huld des Königs sollte einem tüchtigen Diener werden; sein Grimm den Unbrauchbaren treffen!
