Sananlaskujen 14
1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
The wise among women buildeth her house; but the foolish pulleth it down with her own hands.
2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
In his uprightness walketh he that feareth the Lord; but perverse in his ways is he that despiseth him.
3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
In the mouth of the foolish is a stick [for his] pride; but the lips of the wise will preserve them.
4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
Where no oxen are, is the crib clean; but the abundance of harvests is [only] through the strength of the ox.
5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
A faithful witness will not lie; but a false witness constantly uttereth lies.
6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
A scorner seeketh wisdom, and there is none; but knowledge is easy to the man of understanding.
7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
Go far away from a foolish man, else thou wilt [never] know the lips of knowledge.
8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
The wisdom of the prudent is to understand his way; but the folly of fools is deceit.
9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
The fool maketh a mockery of guilt; but among the upright there is good will.
10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
The heart knoweth its own bitterness; and with its joy can no stranger intermeddle.
11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
The house of the wicked will be destroyed: but the tent of the upright will flourish.
12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
There is many a way which seemeth even before a man; but its end are ways unto death.
13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
Even in laughter the heart feeleth pain; and at its end joy is sorrow.
14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
The backslider in heart will have enough of his own ways; and from him [departeth] the good men.
15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
The simple believeth every word; but the prudent man understandeth his steps.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
A wise man is fearful, and departeth from evil; but the fool exciteth himself, and is confident.
17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
He that is soon angry committeth folly; and a man of wicked devices is hated.
18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
The simple inherit folly; but the prudent crown themselves with knowledge.
19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
The bad sink down before the good; and the wicked are at the gates of the righteous.
20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
Even to his own neighbor is the poor man hateful; but the friends of the rich are many.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
He that despiseth his neighbor is a sinner; but he that is gracious to the poor—happiness attend him!
22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
Behold, those who contrive evil are in error; but kindness and truth attend on those who contrive what is good.
23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
In all painful labor there is profit; but mere words of the lips [lead] only to want.
24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
The crown of the wise is their riches; but the folly of fools is [only] folly.
25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
A deliverer of souls is the true witness; but a witness of deceit uttereth lies.
26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
In the fear of the Lord is the strong confidence [of man], and unto his children will it be a place of shelter.
27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
The fear of the Lord is the source of life, [teaching] to avoid the snares of death.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
In the multitude of people is the king's glory; but in the want of a population is the downfall of the prince.
29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
He that is slow to anger is of great understanding; but he that is hasty of spirit holdeth up [to view] his folly.
30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
A sound heart is the life of the body; but jealousy is the rottenness of the bones.
31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
He that oppresseth the poor blasphemeth his Maker; but he that is gracious to the needy honoreth him.
32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
Through his own evil is the wicked thrust down; but even in his death doth the righteous have confidence.
33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
In the heart of the man of understanding resteth wisdom: but [the little which is] in the bosom of fools is made known.
34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
Righteousness exalteth a people; but the disgrace of nations is sin.
35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
The king's favor is bestowed on an intelligent servant; but his wrath is against him that deserveth shame.
