Sananlaskujen 14
1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
Elke wijze vrouw bouwt haar huis; maar die zeer dwaas is, breekt het af met haar handen.
2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
Die in zijn oprechtheid wandelt, vreest den HEERE; maar die afwijkt in zijn wegen, veracht Hem.
3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
In den mond des dwazen is een roede des hoogmoeds; maar de lippen der wijzen bewaren hen.
4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
Als er geen ossen zijn, zo is de krib rein; maar door de kracht van den os is der inkomsten veel.
5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
Een waarachtig getuige zal niet liegen; maar een vals getuige blaast leugens.
6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
De spotter zoekt wijsheid, en er is gene; maar de wetenschap is voor den verstandige licht.
7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
Ga weg van de tegenwoordigheid eens zotten mans; want gij zoudt bij hem geen lippen der wetenschap merken.
8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
De wijsheid des kloekzinnigen is zijn weg te verstaan; maar dwaasheid der zotten is bedriegerij.
9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
Elke dwaas zal de schuld verbloemen; maar onder de oprechten is goedwilligheid.
10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
Het hart kent zijn eigen bittere droefheid; en een vreemde zal zich met deszelfs blijdschap niet vermengen.
11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
Het huis der goddelozen zal verdelgd worden; maar de tent der oprechten zal bloeien.
12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Er is een weg, die iemand recht schijnt; maar het laatste van dien zijn wegen des doods.
13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
Het hart zal ook in het lachen smart hebben; en het laatste van die blijdschap is droefheid.
14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
Die afkerig van hart is, zal van zijn wegen verzadigd worden; maar een goed man van zich zelven.
15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
De slechte gelooft alle woord; maar de kloekzinnige merkt op zijn gang.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
De wijze vreest, en wijkt van het kwade; maar de zot is oplopende toornig, en zorgeloos.
17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
Die haastig is tot toorn, zal dwaasheid doen; en een man van schandelijke verdichtselen zal gehaat worden.
18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
De slechten erven dwaasheid; maar de kloekzinnigen zullen zich met wetenschap kronen.
19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
De kwaden buigen voor het aangezicht der goeden neder, en de goddelozen voor de poorten des rechtvaardigen.
20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
De arme wordt zelfs van zijn vriend gehaat; maar de liefhebbers des rijken zijn vele.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
Die zijn naaste veracht, zondigt; maar die zich der nederigen ontfermt, die is welgelukzalig.
22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
Dwalen zij niet, die kwaad stichten? Maar weldadigheid en trouw is voor degenen, die goed stichten.
23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
In allen smartelijken arbeid is overschot; maar het woord der lippen strekt alleen tot gebrek.
24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
Der wijzen kroon is hun rijkdom; de dwaasheid der zotten is dwaasheid.
25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
Een waarachtig getuige redt de zielen; maar die leugens blaast, is een bedrieger.
26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
In de vreze des HEEREN is een sterk vertrouwen, en Hij zal Zijn kinderen een Toevlucht wezen.
27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
De vreze des HEEREN is een springader des levens, om af te wijken van de strikken des doods.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
In de menigte des volks is des konings heerlijkheid; maar in gebrek van volk is eens vorsten verstoring.
29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
De lankmoedige is groot van verstand; maar die haastig is van gemoed, verheft de dwaasheid.
30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
Een gezond hart is het leven des vleses; maar nijd is verrotting der beenderen.
31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
Die den arme verdrukt, smaadt deszelfs Maker; maar die zich des nooddruftigen ontfermt, eert Hem.
32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
De goddeloze zal heengedreven worden in zijn kwaad; maar de rechtvaardige betrouwt zelfs in zijn dood.
33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
Wijsheid rust in het hart des verstandigen; maar wat in het binnenste der zotten is, wordt bekend.
34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
Gerechtigheid verhoogt een volk, maar de zonde is een schandvlek der natien.
35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
Het welbehagen des konings is over een verstandigen knecht; maar zijn verbolgenheid zal zijn over dengene, die beschaamd maakt.
