Sananlaskujen 14
1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
Visdom bygger sit hus, dårskabs hænder river det ned.
2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
Hvo redeligt vandrer, frygter HERREN, men den, som går Krogveje, agter ham ringe.
3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
I Dårens Mund er Ris til hans Ryg, for de vise står Læberne Vagt.
4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
Når der ikke er Okser, er Laden tom, ved Tyrens Kraft bliver Høsten stor.
5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
Sanddru Vidne lyver ikke, det falske Vidne farer med Løgn.
6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
Spotter søger Visdom, men finder den ikke, til Kundskab kommer forstandig let.
7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
Gå fra en Mand, som er en Tåbe, der mærker du intet til Kundskabs Læber.
8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
Den kloge i sin Visdom er klar på sin Vej, men Tåbers Dårskab er Svig.
9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
Med Dårer driver Skyldofret Spot, men Velvilje råder iblandt retsindige.
10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
Hjertet kender sin egen Kvide, fremmede blander sig ej i dets Glæde.
11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
Gudløses Hus lægges øde, retsindiges Telt står i Blomst.
12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Mangen Vej synes Manden ret, og så er dens Ende dog Dødens Veje.
13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
Selv under Latter kan Hjertet lide, og Glædens Ende er Kummer.
14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
Af sine Veje mættes den frafaldne, af sine Gerninger den, som er god.
15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
Den tankeløse tror hvert Ord, den kloge overtænker sine Skridt.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
Den vise ængstes og skyr det onde, Tåben buser sorgløs på.
17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
Den hidsige bærer sig tåbeligt ad, man hader rænkefuld Mand.
18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
De tankeløse giver dårskab i Arv, de kloge efterlader sig Kundskab.
19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
Onde må bukke for gode, gudløse stå ved retfærdiges Døre.
20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
Fattigmand hades endog af sin Ven, men Rigmands Venner er mange.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
Den, der foragter sin Næste, synder, lykkelig den, der har Medynk med arme.
22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
De, som virker ondt, farer visselig vild; de, som virker godt, finder Nåde og Trofasthed.
23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
Ved al Slags Møje vindes der noget, Mundsvejr volder kun Tab.
24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
De vises Krone er Kløgt, Tåbers Krans er Dårskab.
25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
Sanddru Vidne frelser Sjæle; den, som farer med Løgn, bedrager.
26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
Den stærkes Tillid er HERRENs Frygt, hans Sønner skal have en Tilflugt.
27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
HERRENs Frygt er en Livsens Kilde, derved undgås Dødens Snarer.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
At Folket er stort, er Kongens Hæder, Brist på Folk er Fyrstens Fald.
29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
Den sindige er rig på Indsigt, den heftige driver det vidt i Dårskab.
30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
Sagtmodigt Hjerte er Liv for Legemet, Avind er Edder i Benene.
31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
At kue den ringe er Hån mod hans Skaber, han æres ved Medynk med fattige.
32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
Ved sin Ondskab styrtes den gudløse, ved lydefri Færd er retfærdige trygge.
33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
Visdom bor i forstandiges Hjerte, i Tåbers Indre kendes den ikke.
34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
Retfærdighed løfter et Folk, men Synd er Folkenes Skændsel.
35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
En klog Tjener har Kongens Yndest, en vanartet rammer hans Vrede.
