Sananlaskujen 14
1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
Kvinders Visdom har bygget sit Hus; men Daarskaben bryder det ned med sine Hænder.
2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
Den, som vandrer i sin Oprigtighed, frygter Herren; men den, som gaar paa Krogveje, foragter ham.
3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
I Daarens Mund er Hovmods Ris; men de vises Læber skulle bevare dem selv.
4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
Hvor ingen Øksne ere, der er Krybben ren; men megen Indtægt kommer ved Oksens Kraft.
5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
Et trofast Vidne lyver ikke; men et falsk Vidne udblæser Løgne.
6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
Spotteren søger Visdom, og han finder den ikke; men for den forstandige er Kundskab let.
7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
Gak bort fra en Mand, som er en Daare; thi du vil ikke have fundet Kundskab paa hans Læber.
8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
Den kloges Visdom er, at han forstaar sig paa sin Vej; men Daarers Taabelighed er, at de blive bedragne.
9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
Daarerne spottes af deres eget Skyldoffer; men med de oprigtige er Velbehageligheden.
10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
Hjertet kender sin Sjæls Bitterhed, og en fremmed skal ikke blande sig i dets Glæde.
11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
De ugudeliges Hus skal ødelægges; men de retsindiges Telt skal blomstre.
12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Der er en Vej, som kan synes en Mand ret; men til sidst bliver den Vej til Døden.
13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
Selv under Latteren føler Hjertet Smerte, og til sidst bliver Glæden Bedrøvelse.
14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
Den, hvis Hjerte er afveget, skal mættes ved sine Veje, men den gode Mand ved det, han har i Eje.
15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
Den uerfarne tror alting, men den kloge agter paa sin Gang.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
Den vise frygter og viger fra ondt; men en Daare er overmodig, og tryg.
17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
Den, som er hastig til Vrede, gør Daarlighed, og den underfundige Mand hades.
18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
De uvidende arve Daarlighed; men de kloge favne Kundskab.
19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
De onde maa bøje sig for de godes Ansigt og de ugudelige for den retfærdiges Porte.
20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
Selv for sin Ven er den fattige forhadt; men mange ere de, som elske den rige.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
Hvo som foragter sin Næste, synder; men den, som forbarmer sig over de elendige, er lyksalig.
22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
Fare ikke de vild, som optænke ondt? men de, som optænke godt, finde Miskundhed og Troskab.
23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
I alt besværligt Arbejde er der Fordel; men hvor det bliver ved Læbers Ord, fører det kun til Mangel.
24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
De vises Rigdom er deres Krone; men Daarers Taabelighed bliver Taabelighed.
25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
Et sanddru Vidne redder Sjæle, men den, som udblæser Løgn, er svigefuld.
26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
I Herrens Frygt har en et stærkt Værn, og for hans Børn skal der være en Tilflugt.
27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
Herrens Frygt er Livets Kilde, saa at man viger fra Dødens Snarer.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
At have meget Folk er en Konges Ære; men hvor Folket er borte, er det en Fyrstes Fordærvelse.
29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
Den langmodige har megen Forstand; men den, som er hastig i Sindet, forraader Daarskab.
30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
Et blidt Hjerte er Liv for Legemet; men Hidsighed er Raaddenhed for Benene,
31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
Hvo som fortrykker den ringe, forhaaner hans Skaber; men hvo som forbarmer sig over den fattige, ærer ham.
32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
Den ugudelige styrtes for sin Ondskab; men den retfærdige har Fortrøstning i sin Død.
33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
I den forstandiges Hjerte hviler Visdommen; men i Daarers Indre giver den sig til Kende.
34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
Retfærdighed ophøjer et Folk; men Synden er Folkenes Skændsel
35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
Kongens Velbehag er til en klog Tjener, men hans Vrede er over den, som gør Skam.
