< Sananlaskujen 13 >
1 Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.
Il figliuol savio ascolta l’istruzione di suo padre, ma il beffardo non ascolta rimproveri.
2 Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.
Per il frutto delle sue labbra uno gode del bene, ma il desiderio dei perfidi è la violenza.
3 Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.
Chi custodisce la sua bocca preserva la propria vita; chi apre troppo le labbra va incontro alla rovina.
4 Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.
L’anima del pigro desidera, e non ha nulla, ma l’anima dei diligenti sarà soddisfatta appieno.
5 Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.
Il giusto odia la menzogna, ma l’empio getta sugli altri vituperio ed onta.
6 Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.
La giustizia protegge l’uomo che cammina nella integrità, ma l’empietà atterra il peccatore.
7 Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.
C’è chi fa il ricco e non ha nulla; c’è chi fa il povero e ha di gran beni.
8 Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.
La ricchezza d’un uomo serve come riscatto della sua vita, ma il povero non ode mai minacce.
9 Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.
La luce dei giusti è gaia, ma la lampada degli empi si spegne.
10 Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.
Dall’orgoglio non vien che contesa, ma la sapienza è con chi dà retta ai consigli.
11 Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.
La ricchezza male acquistata va scemando, ma chi accumula a poco a poco l’aumenta.
12 Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.
La speranza differita fa languire il cuore, ma il desiderio adempiuto è un albero di vita.
13 Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.
Chi sprezza la parola si costituisce, di fronte ad essa, debitore, ma chi rispetta il comandamento sarà ricompensato.
14 Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
L’insegnamento del savio è una fonte di vita per schivare le insidie della morte.
15 Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.
Buon senno procura favore, ma il procedere dei perfidi è duro.
16 Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.
Ogni uomo accorto agisce con conoscenza, ma l’insensato fa sfoggio di follia.
17 Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.
Il messo malvagio cade in sciagure, ma l’ambasciatore fedele reca guarigione.
18 Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!
Miseria e vergogna a chi rigetta la correzione, ma chi dà retta alla riprensione è onorato.
19 Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.
Il desiderio adempiuto è dolce all’anima, ma agl’insensati fa orrore l’evitare il male.
20 Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.
Chi va coi savi diventa savio, ma il compagno degl’insensati diventa cattivo.
21 Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.
Il male perseguita i peccatori ma il giusto è ricompensato col bene.
22 Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.
L’uomo buono lascia una eredità ai figli de’ suoi figli, ma la ricchezza del peccatore è riserbata al giusto.
23 Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.
Il campo lavorato dal povero dà cibo in abbondanza, ma v’è chi perisce per mancanza di equità.
24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
Chi risparmia la verga odia il suo figliuolo, ma chi l’ama, lo corregge per tempo.
25 Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.
Il giusto ha di che mangiare a sazietà, ma il ventre degli empi manca di cibo.