Sananlaskujen 12
1 Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
Ko ia ʻoku manako ki he ako ʻoku manako ki he poto: ka ko ia ʻoku fehiʻa ki he valoki ʻoku anga fakamanu ia.
2 Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
ʻOku finangalo lelei ʻa Sihova ki he tangata angalelei: ka ʻe fakamaau ʻe ia ʻae tangata ʻoku filioʻi kovi.
3 Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
ʻE ʻikai fokotuʻumaʻu ha tangata ʻe he angahala: ka ʻe ʻikai ngaue ʻae aka ʻoe māʻoniʻoni.
4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
Ko e fefine angalelei ko e tatā ia ki hono husepāniti: ka ko ia ʻoku fakamā ʻoku hangē ia ko e popo ki hono ngaahi hui.
5 Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
ʻOku totonu ʻae ngaahi mahalo ʻae māʻoniʻoni: ka ko e ngaahi fakakaukau ʻae angahala ko e kākā ia.
6 Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
ʻOku alea ʻae angahala ke tatali toitoi ke lilingi toto: ka ʻoku fakamoʻui ʻakinautolu ʻe he ngutu ʻoe angatonu.
7 Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
ʻOku tulaki hifo ʻae angahala, pea ʻikai ʻakinautolu: ka ʻe tuʻumaʻu ʻae fale ʻoe māʻoniʻoni.
8 Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
ʻE fakamālōʻia, ʻae tangata ʻo fakatatau ki heʻene poto: ka ʻe manukiʻi ia ʻaia ʻoku loto talangataʻa.
9 Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
Ko ia ʻoku fehiʻanekina, ka ʻoku tauhi ia ʻe ia pe, ʻoku lelei lahi hake ia ʻiate ia ʻoku fakaongoongolelei ia, ʻe ia pe, kae masiva meʻakai.
10 Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
ʻOku tokangaʻi ʻe he tangata māʻoniʻoni ʻae moʻui ʻa ʻene manu: ka ko e manavaʻofa ʻae angahala ko e fakamālohi pe ia.
11 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
Ko ia ʻoku faʻa keli hono potu kelekele ʻe mākona ia ʻi he meʻakai: ka ko ia ʻoku muimui ki he kakai vale ʻoku masiva ia ʻi he ʻilo.
12 Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
ʻOku manako ʻae angahala ki he kolo ʻae kakai angakovi: ka ʻoku tupu ʻae fua mei he aka ʻoe māʻoniʻoni.
13 Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
ʻOku tauheleʻi ʻae angahala ʻe he talangataʻa ʻa hono loungutu: ka ʻe hao mai ʻae angatonu mei he kovi.
14 Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
ʻE fakamākona ʻae tangata ʻaki ʻae lelei ʻi he fua ʻo hono ngutu: pea ʻe ʻomi ki he tangata ʻae tupu ʻoe ngāue ʻa hono nima.
15 Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
ʻOku totonu ʻae hala ʻoe vale ʻi hono mata ʻoʻona: ka ko ia ʻoku ongoʻi ʻae akonaki ʻoku poto ia.
16 Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
ʻOku ʻilo leva ʻae ʻita ʻoe vale: ka ʻoku ʻufiʻufi ʻe he tangata fakamākukanga ʻae fakamā.
17 Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
Ko ia ʻoku lea ʻaki ʻae moʻoni ʻoku fakahā ʻe ia ʻae māʻoniʻoni: ka ʻoku fakahā ʻae kākā ʻe he fakamoʻoni loi.
18 Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
ʻOku ai ʻaia ʻoka lea ʻoku hangē ko e tui ʻaki ha heletā: ka ko e meʻa fakamoʻui ʻae ʻelelo ʻoe poto.
19 Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
ʻE fokotuʻumaʻu ʻo taʻengata ʻae loungutu ʻoku lea ʻaki ʻae moʻoni: ka ʻoku ʻosi ʻi he kemo pe taha ʻae ʻelelo ʻoku loi.
20 Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
ʻOku ai ʻae kākā ʻi he loto ʻonautolu ʻoku filioʻi kovi: ka ʻoku ai ʻae fiefia kiate kinautolu ʻoku alea ki he melino.
21 Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
ʻOku ʻikai ha kovi ʻe hoko ki he angatonu: ka ʻe fakafonu ʻaki ʻae kovi ʻae angahala.
22 Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
Ko e meʻa fakalielia kia Sihova ʻae loungutu faʻa loi: ka ʻoku fiefia ia ʻiate kinautolu ʻoku fai fakamoʻomoʻoni.
23 Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
ʻOku fakafufū ʻe he tangata fakamākukanga ʻa ʻene ʻilo: ka ʻoku fakahā ʻe he loto ʻoe vale ʻae vale.
24 Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
ʻE maʻu ʻae pule ʻe he nima ʻoe faʻa ngāue: ka ʻe moʻulaloa ki he tukuhau ʻaia ʻoku fakapikopiko.
25 Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
Ko e māfasia ʻi he loto ʻoe tangata ʻoku mapelu ai ia: ka ʻoku fakafiefiaʻi ia ʻe he lea lelei.
26 Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
ʻOku lelei hake ʻae māʻoniʻoni ʻi hono kaungāʻapi: ka ʻoku kākāʻia ʻae angahala ʻe honau hala.
27 Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
ʻOku ʻikai ke taʻo ʻe he tangata fakapikopiko ʻae meʻa naʻa ne maʻu ʻi heʻene tuli: ka ʻoku mahuʻinga ʻae koloa ʻoe tangata faʻa ngāue.
28 Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
ʻOku ai ʻae moʻui ʻi he hala ʻoe māʻoniʻoni, pea ʻi hono ʻalunga ʻoku ʻikai ai ha mate.
