Sananlaskujen 12
1 Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
Den som elskar age, elskar kunnskap, men den som hatar refsing, han er fåvis.
2 Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
Den gode vinn seg hugnad hjå Herren, men den meinsløge fordømer han.
3 Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
Ingen mann vert stød av gudløysa, men roti åt rettferdige kann ingen rikka.
4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
Ei fagna kona er ein krans for mannen sin, eit skjemda ting er fæl som ròt i beini hans.
5 Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
Tankar hjå rettferdige tenkjer er det som rett er, dei råder som ugudlege legg upp, er svik.
6 Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
Ordi hjå ugudlege gjeng ut på luring etter blod, men ærlege vert berga ved sin munn.
7 Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Ugudlege vert kasta i koll, og so er det ute med deim, men rettferdige folks hus stend fast.
8 Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
Ein mann fær ros alt etter som vitet hans er, men den ranglyndte kjem i vanvyrdnad.
9 Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
Betre småmann med ein tenar enn låst vera storkar og ikkje ha mat.
10 Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
Den rettferdige veit korleis buskapen har det, men hardt er hjarta hjå ugudlege folk.
11 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
Den som dyrkar si jord, fær mette av brød, den som fer etter fåfengde ting, er fåvis.
12 Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
Ein gudlaus hev hug til vonde folks garn, men roti åt rettferdige gjev frukt.
13 Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
Lippe-synd er snara vond, men den rettferdige slepp ut or trengsla.
14 Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
Av sin munns frukt fær ein mann sin gode mette, og eit menneskje fær att det han hev gjort med sine hender.
15 Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
Uvitingen held sin eigen veg for den rette, men den vise høyrer på råd.
16 Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
Når uvitingen er vreid, vert det kjent same dagen, men den kloke løyner skjemsla.
17 Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
Den som andar ærlegskap, segjer det som rett er, men det falske vitnet talar svik.
18 Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
Mang ein fer med svall som sverdstyng; men tunga åt dei vise, ho er lækjedom.
19 Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
Sanningslippa held seg æveleg, men falske tunga berre i ein augneblink.
20 Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
Svik er i deira hjarta som smider vondt i hop, men dei som rå’r til fred, hev gleda.
21 Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
Inkje vondt den rettferdige råkar, men gudlause fær ulukka i fullaste mål.
22 Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
Ei stygja for Herren er ljugarlippor, men han likar deim som fer fram med truskap.
23 Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
Ein klok mann løynar kunnskap, men dåre-hjarta ropar ut vitløysa.
24 Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
Strævsam hand kjem upp til herrevelde, men leta fører til trældom.
25 Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
Sorg i mannens hjarta bøygjer det ned, men eit godt ord gjev det gleda.
26 Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
Den rettferdige rettleider næsten sin, men vegen åt gudlause fører deim vilt.
27 Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
Letingen steikjer ikkje si veidn, men annsemd er rikdom so dyr for menneskja.
28 Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
På rettferds stig er liv, og gonga på vegen gjeng ikkje til dauden.
