Sananlaskujen 12
1 Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
Celui qui aime la correction aime la science; Celui qui hait la réprimande est stupide.
2 Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
L’homme de bien obtient la faveur de l’Éternel, Mais l’Éternel condamne celui qui est plein de malice.
3 Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
L’homme ne s’affermit pas par la méchanceté, Mais la racine des justes ne sera point ébranlée.
4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
Une femme vertueuse est la couronne de son mari, Mais celle qui fait honte est comme la carie dans ses os.
5 Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
Les pensées des justes ne sont qu’équité; Les desseins des méchants ne sont que fraude.
6 Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
Les paroles des méchants sont des embûches pour verser le sang, Mais la bouche des hommes droits est une délivrance.
7 Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Renversés, les méchants ne sont plus; Et la maison des justes reste debout.
8 Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
Un homme est estimé en raison de son intelligence, Et celui qui a le cœur pervers est l’objet du mépris.
9 Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
Mieux vaut être d’une condition humble et avoir un serviteur Que de faire le glorieux et de manquer de pain.
10 Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
Le juste prend soin de son bétail, Mais les entrailles des méchants sont cruelles.
11 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
Celui qui cultive son champ est rassasié de pain, Mais celui qui poursuit des choses vaines est dépourvu de sens.
12 Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
Le méchant convoite ce que prennent les méchants, Mais la racine des justes donne du fruit.
13 Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
Il y a dans le péché des lèvres un piège pernicieux, Mais le juste se tire de la détresse.
14 Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
Par le fruit de la bouche on est rassasié de biens, Et chacun reçoit selon l’œuvre de ses mains.
15 Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
La voie de l’insensé est droite à ses yeux, Mais celui qui écoute les conseils est sage.
16 Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
L’insensé laisse voir à l’instant sa colère, Mais celui qui cache un outrage est un homme prudent.
17 Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
Celui qui dit la vérité proclame la justice, Et le faux témoin la tromperie.
18 Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
Tel, qui parle légèrement, blesse comme un glaive; Mais la langue des sages apporte la guérison.
19 Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
La lèvre véridique est affermie pour toujours, Mais la langue fausse ne subsiste qu’un instant.
20 Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
La tromperie est dans le cœur de ceux qui méditent le mal, Mais la joie est pour ceux qui conseillent la paix.
21 Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
Aucun malheur n’arrive au juste, Mais les méchants sont accablés de maux.
22 Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
Les lèvres fausses sont en horreur à l’Éternel, Mais ceux qui agissent avec vérité lui sont agréables.
23 Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
L’homme prudent cache sa science, Mais le cœur des insensés proclame la folie.
24 Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
La main des diligents dominera, Mais la main lâche sera tributaire.
25 Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
L’inquiétude dans le cœur de l’homme l’abat, Mais une bonne parole le réjouit.
26 Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
Le juste montre à son ami la bonne voie, Mais la voie des méchants les égare.
27 Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
Le paresseux ne rôtit pas son gibier; Mais le précieux trésor d’un homme, c’est l’activité.
28 Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
La vie est dans le sentier de la justice, La mort n’est pas dans le chemin qu’elle trace.
