Sananlaskujen 12
1 Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
Qui aime l’instruction aime la connaissance, et qui hait la répréhension est stupide.
2 Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
L’homme de bien obtient la faveur de par l’Éternel, mais l’homme qui fait des machinations, il le condamne.
3 Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
L’homme n’est point affermi par la méchanceté, mais la racine des justes n’est pas ébranlée.
4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
Une femme vertueuse est la couronne de son mari, mais celle qui fait honte est comme de la pourriture dans ses os.
5 Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
Les pensées des justes sont jugement, les desseins des méchants sont fraude.
6 Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
Les paroles des méchants sont des embûches pour [verser] le sang, mais la bouche des hommes droits les délivrera.
7 Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Renversez les méchants, et ils ne sont plus; mais la maison des justes demeure.
8 Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
Un homme est loué d’après sa prudence, mais le cœur perverti est en butte au mépris.
9 Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
Mieux vaut celui qui est d’humble condition, et qui a un serviteur, que celui qui fait l’important et qui manque de pain.
10 Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
Le juste regarde à la vie de sa bête, mais les entrailles des méchants sont cruelles.
11 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
Celui qui laboure sa terre sera rassasié de pain, mais celui qui court après les fainéants est dépourvu de sens.
12 Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
Le méchant désire la proie des mauvaises gens, mais la racine des justes est productive.
13 Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
Il y a un mauvais piège dans la transgression des lèvres, mais le juste sort de la détresse.
14 Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
Du fruit de sa bouche un homme est rassasié de biens, et on rendra à l’homme l’œuvre de ses mains.
15 Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
La voie du fou est droite à ses yeux, mais celui qui écoute le conseil est sage.
16 Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
L’irritation du fou se connaît le jour même, mais l’homme avisé couvre sa honte.
17 Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
Celui qui dit la vérité annonce la justice, mais le faux témoin, la fraude.
18 Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
Il y a tel homme qui dit légèrement ce qui perce comme une épée, mais la langue des sages est santé.
19 Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
La lèvre véridique est ferme pour toujours, mais la langue fausse n’est que pour un instant.
20 Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
La fraude est dans le cœur de ceux qui machinent le mal, mais il y a de la joie pour ceux qui conseillent la paix.
21 Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
Aucun malheur n’arrive au juste, mais les méchants seront comblés de maux.
22 Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
Les lèvres menteuses sont en abomination à l’Éternel, mais ceux qui pratiquent la fidélité lui sont agréables.
23 Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
L’homme avisé couvre la connaissance, mais le cœur des sots proclame la folie.
24 Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
La main des diligents dominera, mais la [main] paresseuse sera tributaire.
25 Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
L’inquiétude dans le cœur d’un homme l’abat, mais une bonne parole le réjouit.
26 Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
Le juste montre le chemin à son compagnon, mais la voie des méchants les fourvoie.
27 Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
Le paresseux ne rôtit pas sa chasse; mais les biens précieux de l’homme sont au diligent.
28 Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
La vie est dans le sentier de la justice, et il n’y a pas de mort dans le chemin qu’elle trace.
