Sananlaskujen 12
1 Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
At elske Tugt er at elske Kundskab, at hade Revselse er dumt.
2 Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
Den gode vinder Yndest hos HERREN, den rænkefulde dømmer han skyldig.
3 Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
Ingen står fast ved Gudløshed, men retfærdiges Rod skal aldrig rokkes.
4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
En duelig Kvinde er sin Ægtemands Krone, en dårlig er som Edder i hans Ben.
5 Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
Retfærdiges Tanker er Ret, gudløses Opspind er Svig.
6 Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
Gudløses Ord er på Lur efter Blod, retsindiges Mund skal bringe dem Frelse.
7 Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Gudløse styrtes og er ikke mer. retfærdiges Hus står fast.
8 Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
For sin Klogskab prises en Mand, til Spot bliver den, hvis Vid er vrangt.
9 Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
Hellere overses, når man holder Træl, end optræde stort, når man mangler Brød.
10 Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
Den retfærdige føler med sit Kvæg, gudløses Hjerte er grumt.
11 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
Den mættes med Brød, som dyrker sin Jord, uden Vid er den, der jager efter Tomhed.
12 Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
De ondes Fæstning jævnes med Jorden, de retfærdiges Rod bolder Stand.
13 Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
I Læbernes Brøde hildes den onde, den retfærdige undslipper Nøden.
14 Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
Af sin Munds Frugt mættes en Mand med godt, et Menneske får, som hans Hænder har øvet.
15 Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
Dårens Færd behager ham selv, den vise hører på Råd.
16 Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
En Dåre giver straks sin Krænkelse Luft, den kloge spottes og lader som intet.
17 Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
Den sanddru fremfører, hvad der er ret, det falske Vidne kommer med Svig.
18 Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
Mangens Snak er som Sværdhug, de vises Tunge læger.
19 Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
Sanddru Læbe består for evigt, Løgnetunge et Øjeblik.
20 Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
De, som smeder ondt, har Svig i Hjertet; de, der stifter Fred, har Glæde.
21 Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
Den retfærdige times der intet ondt, - gudløse oplever Vanheld på Vanheld.
22 Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
Løgnelæber er HERREN en Gru, de ærlige har hans Velbebag.
23 Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
Den kloge dølger sin Kundskab, Tåbers Hjerte udråber Dårskab.
24 Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
De flittiges Hånd skal råde, den lade tvinges til Hoveriarbejde.
25 Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
Hjertesorg bøjer til Jorden, et venligt Ord gør glad.
26 Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
Den retfærdige vælger sin Græsgang, gudløses Vej vildleder dem selv.
27 Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
Ladhed opskræmmer intet Vildt, men kosteligt Gods får den flittige tildelt.
28 Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
På Retfærds Sti er der Liv, til Døden fører den onde Vej.
