< Sananlaskujen 11 >
1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.
Statera dolosa, abominatio est apud Dominum: et pondus æquum, voluntas eius.
2 Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.
Ubi fuerit superbia, ibi erit et contumelia: ubi autem est humilitas, ibi et sapientia.
3 Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.
Simplicitas iustorum diriget eos: et supplantatio perversorum vastabit illos.
4 Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Non proderunt divitiæ in die ultionis: iustitia autem liberabit a morte.
5 Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.
Iustitia simplicis diriget viam eius: et in impietate sua corruet impius.
6 Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.
Iustitia rectorum liberabit eos: et in insidiis suis capientur iniqui.
7 Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.
Mortuo homine impio, nulla erit ultra spes: et expectatio solicitorum peribit.
8 Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.
Iustus de angustia liberatus est: et tradetur impius pro eo.
9 Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.
Simulator ore decipit amicum suum: iusti autem liberabuntur scientia.
10 Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.
In bonis iustorum exultabit civitas: et in perditione impiorum erit laudatio.
11 Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.
Benedictione iustorum exaltabitur civitas: et ore impiorum subvertetur.
12 Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.
Qui despicit amicum suum, indigens corde est: vir autem prudens tacebit.
13 Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.
Qui ambulat fraudulenter, revelat arcana: qui autem fidelis est animi, celat amici commissum.
14 Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.
Ubi non est gubernator, populus corruet: salus autem, ubi multa consilia.
15 Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.
Affligetur malo, qui fidem facit pro extraneo: qui autem cavet laqueos, securus erit.
16 Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.
Mulier gratiosa inveniet gloriam: et robusti habebunt divitias.
17 Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.
Benefacit animæ suæ vir misericors: qui autem crudelis est, etiam propinquos abiicit.
18 Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
Impius facit opus instabile: seminanti autem iustitiam merces fidelis.
19 Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.
Clementia præparat vitam: et sectatio malorum mortem.
20 Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.
Abominabile Domino cor pravum: et voluntas eius in iis, qui simpliciter ambulant.
21 Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.
Manus in manu non erit innocens malus: semen autem iustorum salvabitur.
22 Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.
Circulus aureus in naribus suis, mulier pulchra et fatua.
23 Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.
Desiderium iustorum omne bonum est: præstolatio impiorum furor.
24 Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.
Alii dividunt propria, et ditiores fiunt: alii rapiunt non sua, et semper in egestate sunt.
25 Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
Anima, quæ benedicit, impinguabitur: et qui inebriat, ipse quoque inebriabitur.
26 Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.
Qui abscondit frumenta, maledicetur in populis: benedictio autem super caput vendentium.
27 Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.
Bene consurgit diluculo qui quærit bona: qui autem investigator malorum est, opprimetur ab eis.
28 Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.
Qui confidit in divitiis suis, corruet: iusti autem quasi virens folium germinabunt.
29 Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.
Qui conturbat domum suam, possidebit ventos: et qui stultus est, serviet sapienti.
30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.
Fructus iusti lignum vitæ: et qui suscipit animas, sapiens est.
31 Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.
Si iustus in terra recipit, quanto magis impius et peccator!