Sananlaskujen 11
1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.
La balance fausse est en horreur à l’Éternel, Mais le poids juste lui est agréable.
2 Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.
Quand vient l’orgueil, vient aussi l’ignominie; Mais la sagesse est avec les humbles.
3 Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.
L’intégrité des hommes droits les dirige, Mais les détours des perfides causent leur ruine.
4 Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Au jour de la colère, la richesse ne sert à rien; Mais la justice délivre de la mort.
5 Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.
La justice de l’homme intègre aplanit sa voie, Mais le méchant tombe par sa méchanceté.
6 Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.
La justice des hommes droits les délivre, Mais les méchants sont pris par leur malice.
7 Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.
A la mort du méchant, son espoir périt, Et l’attente des hommes iniques est anéantie.
8 Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.
Le juste est délivré de la détresse, Et le méchant prend sa place.
9 Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.
Par sa bouche l’impie perd son prochain, Mais les justes sont délivrés par la science.
10 Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.
Quand les justes sont heureux, la ville est dans la joie; Et quand les méchants périssent, on pousse des cris d’allégresse.
11 Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.
La ville s’élève par la bénédiction des hommes droits, Mais elle est renversée par la bouche des méchants.
12 Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.
Celui qui méprise son prochain est dépourvu de sens, Mais l’homme qui a de l’intelligence se tait.
13 Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.
Celui qui répand la calomnie dévoile les secrets, Mais celui qui a l’esprit fidèle les garde.
14 Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.
Quand la prudence fait défaut, le peuple tombe; Et le salut est dans le grand nombre des conseillers.
15 Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.
Celui qui cautionne autrui s’en trouve mal, Mais celui qui craint de s’engager est en sécurité.
16 Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.
Une femme qui a de la grâce obtient la gloire, Et ceux qui ont de la force obtiennent la richesse.
17 Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.
L’homme bon fait du bien à son âme, Mais l’homme cruel trouble sa propre chair.
18 Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
Le méchant fait un gain trompeur, Mais celui qui sème la justice a un salaire véritable.
19 Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.
Ainsi la justice conduit à la vie, Mais celui qui poursuit le mal trouve la mort.
20 Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.
Ceux qui ont le cœur pervers sont en abomination à l’Éternel, Mais ceux dont la voie est intègre lui sont agréables.
21 Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.
Certes, le méchant ne restera pas impuni, Mais la postérité des justes sera sauvée.
22 Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.
Un anneau d’or au nez d’un pourceau, C’est une femme belle et dépourvue de sens.
23 Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.
Le désir des justes, c’est seulement le bien; L’attente des méchants, c’est la fureur.
24 Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.
Tel, qui donne libéralement, devient plus riche; Et tel, qui épargne à l’excès, ne fait que s’appauvrir.
25 Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
L’âme bienfaisante sera rassasiée, Et celui qui arrose sera lui-même arrosé.
26 Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.
Celui qui retient le blé est maudit du peuple, Mais la bénédiction est sur la tête de celui qui le vend.
27 Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.
Celui qui recherche le bien s’attire de la faveur, Mais celui qui poursuit le mal en est atteint.
28 Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.
Celui qui se confie dans ses richesses tombera, Mais les justes verdiront comme le feuillage.
29 Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.
Celui qui trouble sa maison héritera du vent, Et l’insensé sera l’esclave de l’homme sage.
30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.
Le fruit du juste est un arbre de vie, Et le sage s’empare des âmes.
31 Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.
Voici, le juste reçoit sur la terre une rétribution; Combien plus le méchant et le pécheur!
