Sananlaskujen 11
1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.
Falske Vægtskåle er HERREN en gru, fuldvvægtigt Lod er efter hans Sind.
2 Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.
Kommer Hovmod, kommer og Skændsel, men med ydmyge følger der Visdom.
3 Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.
Retsindiges Uskyld leder dem trygt, troløses falskhed lægger dem øde.
4 Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Ej hjælper Rigdom på Vredens Dag, men Retfærd redder fra Døden.
5 Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.
Den lydefris Retfærd jævner hans Vej, for sin Gudløshed falder den gudløse.
6 Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.
Retsindiges Retfærd bringer dem Frelse, troløse fanges i egen Attrå.
7 Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.
Ved Døden brister den gudløses Håb, Dårers Forventning brister.
8 Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.
Den retfærdige fries af Trængsel, den gudløse kommer i hans Sted.
9 Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.
Med sin Mund lægger vanhellig Næsten øde, retfærdige fries ved Kundskab.
10 Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.
Ved retfærdiges Lykke jubler en By, der er Fryd ved gudløses Undergang.
11 Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.
Ved retsindiges Velsignelse rejser en By sig, den styrtes i Grus ved gudløses Mund.
12 Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.
Mand uden Vid ser ned på sin Næste, hvo, som har Indsigt, tier.
13 Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.
Bagtaleren røber, hvad ham er betroet, den pålidelige skjuler Sagen.
14 Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.
Uden Styre står et Folk for Fald, vel står det til, hvor mange giver Råd.
15 Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.
Den går det ilde, som borger for andre, tryg er den, der hader Håndslag.
16 Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.
Yndefuld Kvinde vinder Manden Ære; hader hun Retsind, volder hun Skændsel. De lade må savne Gods, flittige vinder sig Rigdom.
17 Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.
Kærlig Mand gør vel mod sin Sjæl, den grumme er hård ved sit eget Kød.
18 Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
Den gudløse skaber kun skuffende Vinding, hvo Retfærd sår, får virkelig Løn.
19 Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.
At hige efter Retfærd er Liv, at jage efter ondt er Død.
20 Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.
De svigefulde er HERREN en Gru, hans Velbehag ejer, hvo lydefrit vandrer.
21 Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.
Visselig undgår den onde ej Straf, de retfærdiges Æt går fri.
22 Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.
Som Guldring i Svinetryne er fager Kvinde, der ikke kan skønne.
23 Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.
Retfærdiges Ønske bliver kun til Lykke, gudløse har kun Vrede i Vente.
24 Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.
En strør om sig og gør dog Fremgang, en anden nægter sig alt og mangler.
25 Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
Gavmild Sjæl bliver mæt; hvo andre kvæger, kvæges og selv.
26 Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.
Hvo Kornet gemmer, ham bander Folket, Velsignelse kommer over den, som sælger.
27 Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.
Hvo der jager efter godt, han søger efter Yndest, hvo der higer efter ondt, ham kommer det over.
28 Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.
Hvo der stoler på sin Rigdom, falder, retfærdige grønnes som Løv.
29 Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.
Den, der øder sit Hus, høster Vind, Dåre bliver Vismands Træl.
30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.
Retfærds Frugt er et Livets Træ, Vismand indfanger Sjæle.
31 Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.
En retfærdig reddes med Nød og næppe, endsige en gudløs, en, der synder.
